Thaimaa

Thaimaassa on tullut käytyä kolme kertaa, koska sinne on hyvät lentoyhteydet Suomeen. Olin Australiassa luennoimassa 1995. Menomatkalla oli yöstoppi Singaporessa, paluumatkalla 3 yötä Bangkokissa.

Vuonna 2008 menin Thaimaasta Malesiaan. Vuonna 2011 lähdin ikimuistoiselle matkalle Thaimaassa junalla pohjoiseen ja sieltä muutaman yön jälkeen Laosiin.

Paulin Kauko-Itä 2008, tarina 1

18. marraskuuta 2008 kello 7.06

13.11.2008, torstai Vantaa 

Viimeinen päivä oli raskas. Tein töitä loppuun kello yhteen yöllä. Nousin taas viideltä jatkamaan. Kirjoitin asiakkaiden muistioita. Kello 10 pidin kahvitauon ja katsoin onko passit ja paperit olemassa. Jouduin viemään paperipostiin kirjeitä, mikä on nykyään harvinaista. Kello 16 aloin pakkaamaan. Sitten viimeinen puserrus klo 17. En jaksanut enää. En oikein muistanut mitä pitikään selvittää ja oli pakko lopettaa. Yksi työ jäi siis tekemättä. Soitan matkalta. Vähän ennen klo 18 lähdimme Juhan kanssa kentälle. Kone lähtisi vasta 20.15. Mutta mitä sitä jättää viime tinkaan. 

Koneessa sain viereeni tosi läskin naisen. Olen itsekin lihava, mutta mahdun kyllä koneen istuimeen. Vierustoveri ei mahtunut. En loytänyt ruokapöytääkään, koska se oli käsinojassa, ja naisen ihrat peitti sen. Onneksi lentoemäntä tuli auttamaan. Aina kun se nainen rojahti istumaan, koko lattia jyrisi allani. Ei siinä voinut nukkua lainkaan. Miten tuokin nainen oli saanut kaverin, joka istui hänen vieressään? Koska sopivan isoa miestä ei voi löytää, oli mies kuin hiiri ison myyrän vieressä. Rakastuneita silti olivat. On siinä miehellä tekemistä. Varmaan hukkuu naisen syleilyyn. 

14.11. 10:50 perjantai Bangkok Thaimaa 

Olin aika väsähtänyt kun kone laskeutui Thaimaahan aamulla 10.50, noin puoli tuntia myöhässä. Aikaero on 5 tuntia. Passitarkastuksessa jouduin vaikeuksiin. En ollut merkinnyt mitään hotellia kaavakkeeseen, koska en sitä tiennyt. Jouduin kahden naisen kuulusteltavaksi. Vastasin nenäkkäästi, että tässä maassa on tuhansia hotelleja. En tiedä yhdenkään nimeä, mutta varmaan joku minut ottaa. Naisia tuli lisää. Jouduin näyttämään kaikki matkalippuni ja muut paperini. Hälinä lisääntyi. Sitten minut vietiin jonkun ison herran luo, joka löi leiman passiin. Varmaan käsikirjasta puuttui sääntö tällaisen matkailijan kohtaamisesta. 

15.11. Thaimaa lauantai 

Prinsessan hautajaiset. Aamulla heräsin hirmuisiin pamauksiin klo 8. Pakko nousta ylös. Menin aamupalalle hotelliin. Aamupala oli niin pieni, että sitä tuskin näki lautaselta. Pirkan mininakit ovat jättinakkeja nyt nähtyyn kahteen nakin miniatyyrikuvatukseen verrattuna. Siispä kadulle hakemaan ruokaa heti aamusta. Kävelin vastavirtaan. Musta-asuisia naisia tuli vastaan tuhansittain. Käännyin ja lähdin naisten perään. Thaimaan lippu oli puolitangossa. Siis joku kuollut. En tohtinut kysyä keltään. Kukaan ei itkenyt. Yksi thainainen tuli pyytämään minua valokuvaan kanssaan. Se olisi ollut kivaa, paitsi että kuvaaja oli hänen aviomiehensä. 

Menin sitten kahvilaan. Siellä oli paikallinen lehti luettavissa. Thaimaan kuninkaan sisar oli kuollut 84 vuotiaana 10 kuukautta sitten. Nyt pidettiin viikon mittaiset tuhkan maahanpanijaisjuhlat. Jos joku olisi sanonut minulle tuon, olisin luullut ettei osaa englantia lainkaan. Siis paljon suuremmat hautajaiset kuin Kekkosella, mutta kyse olisi siis ollut Kekkosen sisaresta. 

Bangkok turisteja täynnä oleva ahdas kaupunki. Täällä on niin hirmuisesti väkeä kantakaupungissa on sitten aamu ilta tai yö. Kävelemään ei mahdu, mutta muitten mukana voi hiljaa valua eteenpäin. Silti aina tulee jono skoottereita väliin ja heillä on kyydissä jopa kolme nuorta. Kuka ihme haluaisi tällaista säpinää Suomeen. Meidänhän pitää kuulemma monikulttuuriustua ja Suomeen pitää muuttaa pilvin pimein vieraita ihmisiä, jotta olisimme kuten muutkin sivistyneet maat. 

Bangkokin downtown alue on täynnä turisteja. Ja heidän vanavedessään myydään kaikkea mitä nyt myydä voi. Jotkut myyvät naisia, jotkut mehua, jotkut taksikyytejä. On mopotaksikyytejä. On katuruokaa, ravintolaruokaa. Hotelleja, motelleja, hostelleja. Kaikenlaista rihkamaa. Kukaan ei myy mitään tarpeellista. Jos nyt ei ruokaa sellaiseksi katso. Mitä ihmeen touhua tämä oikein on. Jokainen paikallinen yrittää huijata tai vedättää kuka mitenkin turisteja. Olen täällä minäkin. En osta yhtikäs mitään keneltäkään. No joo, huoneen, ruokaa ja vettä. Ja lippalakin ostin. Liian pieni se on, mutta en saa oikeaa kokoa mistään enkä koskaan. Polkupyöräkypäräpakkokin on Suomessa, mutta minulle sopivaa kypärää ei myydä. Olenko siis rikollinen kun en osta liian pientä kypärää. Tarkoitan vaan, että tämmöistäkö on monikulttuurien kohtaaminen. 

16.11.2008 Bangkok

Kaikki varastavat. Matkalaisen suuri harmi on, että miltei jokainen huijaa ja vedättää. Tai onko se sitä kulttuuria. Eka päivänä luulin olevani fiksu. Thaikeitto maksoi 135 bhatia, 3 euroa. Ajattelin etten maksa kahdella 100 bhatin setelillä, koska saisin väärin takaisin tippi huomioiden. Annoin 500 bhatia. Sain 320 seteleinä ja loput kolikkoina. Tarjoilija jäi norkoilemaan laskukansiotaan. Nappasin hätäpäissäni sadan bhatin setelit. Tajusin heti mutta 5 sekuntia liian myöhään että ruoka maksoi 200 bhatia. Hienossa ravintolassa ottivat isot tipit suoraan, jotta en voisi antaa vähemmän huonosta tarjoilusta. 

Hauskinta on huomata tulleensa huijatuksi huomaamatta. Kun menin ostamaan (Bangkokissa) Kuola Lumpurin lentolippuja, oli matkatoimistossa kaksi nuorta neitoa. Toinen oli punaiseksi värjätyssä tukassaan ja kaikenlaisine lävistyskoruineen aika huomiota herättävä thaineito, toinen tavallisempi. Lipun hinta oli satasen verran euroissa. Ei paha. Menin kahville ja palasin tunnin päästä tekemään kaupat. Se oli semmoista byrokraattista touhua ja siinä vierähti tunti. Kun odoteltiin vahvistusta ja sitä ja tätä, oli meillä oikein hauskaa ja liityttiin oikein facebook ystäviksi. Ja sitten maksoin kortilla ja oli oikein pin koodilaite. Ja taas tehtiin jotain. Yllätys yllätys. Matkan hinta olikin noussut kymmenen euron verran, koska netissä muka hinnat nousee kysynnän mukaan ja laskee myös. Nyt oli tullut muitakin ostajia. Lopullinen vahvistus tekemättä, Netissä muuten samat liput oli 300 euroa minun löydöissäni. No, voit maksaa 500 bhatia lisää, niin saadaan liput. Annoin käteisellä. Vasta seuraavana päivänä tajusin etten saanut kuittia lainkaan. Eihän tuollaista voi ollakaan, jotenkin sen tajusin koko ajan, mutta en voinut noin kivoille tytöille alkaa esittämään tilintarkastajaakaan. Siis en uskonut. En en.