Japani

Okiki no hoso wa Nihon Tampa Hoso Desu
Nippon Hoso Kyokai, Fuji-Fujiyama

Noin 13 vuotiaana kuulin radiosta Nippon Hoso Kyokai´n. Sen jälkeen sydämeni kuului Japanille. Sinne halusin päästä. 15-vuotiaana Pauli Nevala voitti Tokiossa keihäänheiton olympiakultaa. Se oli paras kultamitali niistä kisoista. Kauppakoulun matematiikan opettaja oli urheiluhullu ja kuunneltiin keihäskisaa matematiikan opetuksen ohella. 1964. Tokion Pekka tuli tutuksi. Hän oli suomalaisten urheilijoiden taksinkuljettajana.

Kirjoitin 1964 talvella kotitekoisella kansakouluenglannillani (eli itse opiskeltu) kirjeen Japanin radiolle. Esitin kaksi kysymystä heille. Sunnuntaiaamuna klo 10.00 alkoi NHK:n (Nippon Hoso Kyokai, Radio Japan) englannin kielinen lähetys ja siellä luettiin kirjeeni. Pauli from Hiisi Salo Finland kysyy meiltä ja me vastaamme. Hubo kysyi puolestani ja Naito vastasi. Ei ollut tekniikkaa taltioida tuota lähetystä. Mutta ikuiset muistot jäivät. Kiitokseksi sain viirin.

Tilintarkastajien maailmankongressi Tokiossa 1987

Tilintarkastus-Revision-lehti 1/1988

Luotijunalla Kiotoon

Kioton luotijunamatka Tokiosta vei 2,5 tuntia, vaikka matkan pituus on melkein 500 km. Nopeus oli paikka paikoin 300 km tunnissa, sillä juna pysähtyi matkan varrella (toisin kuin kaavailtu tunnin juna Helsingistä Turkuun, joka ohittaisi mm. Salon pysähtymättä)

Kioto on kaupunkina aivan ylivertaisen hieno ja kaunis. Asuimme paperiseinäisissä taloissa, joissa vuodepatja oli lattialla. Syötiin istualtaan. Ylipainoisia varten oli ruokapöydällä kuopat, joten voi istua kuin tuolilla ja jalat olivat piilossa pöydän alla. No eihän se pöytä ole, vaan lattialle asetettu pöytälevy.

Majapaikassa oli myös pieni puuamme, jonne (maratonkuntoisena) mahduin Ullan kanssa. Puuammeen vesi oli hyvin kuumaa. Se oli ainutlaatuisen eroottinen kokemus.

Seurueessamme oli pedantti KHT, joka holhosi meitä kuin oltaisiin alakoululaisia luokkaretkellä. Kun hän esitteli paluulippuja menomatkan junassa, nappasin oman ja vaimoni liput itselleni. Näin saimme vapauden holhouksesta. Paluumatkaa varten saimme tarkat määräykset tulla tietystä portista ja tarkan kelloajan. Kun meillä oli liput, viis veisasimme määräyksestä. Tapasimme kaupungilla Riston ja hänen vaimonsa. Risto (RIP) opetti minulle kaiken verotuksesta ja paljon muuta. Risto sanoi, että he tulevat kanssamme yhtä matkaa. Ja kun päästiin laiturille, jossa muut jo kiltisti olivat, tämä pedantti alkoi huutaa naama punaisena suoraa huutoa siitä kuinka emme olleet noudattaneet sääntöjä. Miten jotkut voivat olla niin tiukkoja säännöistä.

Luennot sähköisestä taloushallinnosta Tokiossa ja Osakassa 1995

Akitomo Yamamoto oli Washingtonissa kuuntelemassa kunniamaininnan saanutta videoesitystäni. Hän kutsui minut Tokioon luennoimaan sähköisestä taloushallinnosta. jatkuu**

Osaka juhlatanssiaiset 1995

Yksi hienoimmista illoista ulkomailla oli tanssikoulun juhlatanssiaiset (1995). Olin Osakassa luennoimassa ja klo 20 loppui illallinen. Isäntä kysyi, Pauli san, oletko tyytyväinen illan antimiin. Vastasin kyllä. Ja sen jälkeen isäntä ja koko seurue nousi ja poistui ravintolasta.

Ei olisi mitään järkeä mennä Osakassa nukkumaan klo 20 kun niin kauas on matkannut. Kävelin kuitenkin hotelliini ja näin, että yläkerroksessa on valot. Luulin, että siellä oli ravintola ja menin sinne. Siellä oli juhlatanssiaiset. Minut otettiin vastaan tervetulleena ja kehotettiin juomaan sakea, viskiä, tai mitä nyt haluankaan.

Sitten tuli japanilainen nainen Yoko hakemaan minua tanssimaan. Enhän minä hänen veroisensa tanssija ollut, kaukana siitä. Yhdessä sovittiin, että mennään juttelemaan pöytään. Naisen englannin kielen taito oli huono, ja hän pyysi ystävättärensä tulkiksi. Klo 22.30 juhlat loppuivat.

Naiset pyysivät minut mukaansa Osakan yöhön. He veivät minut kaikkialle, parhaiten muistan kun syötiin yöpala telttaruokalan tiskillä.

Klo 3 nuo kaksi ihanaa naista laittoivat minut taksiin, jonka ohjasivat hotelliini. He lähtivät toisella taksilla kotiinsa.

Klo 10 aamulla puhelin soi. Tanssiystäväni aviomies soitti, että olen kuulemma mies, jonka kanssa hänen vaimonsa on viettänyt illan. Hän haluaa tavata minut. Pelkäsin, että mies tulee japanilaisen samuraimiekan kanssa ja lyö kaulani poikki. Sanoin kuitenkin, että tervetuloa.

Naisten taksi oli matkalla hajonnut ja he joutuivat hankkimaan toisen taksin. Kotiin rouva oli tullut klo 5. Totuuden kertominen oli tässä tilanteessa paras keino selviytyä aviomiehen kuulustelusta.

Hotelliin tuli vaimo ja hänen miehensä autolla. Mies selitti, että vaimo oli kehunut, kuinka ihanan suomalaisen miehen hän oli tavannut. Myös aviomies halusi myös tutustua minuun. Minut vietiin Japanin vanhaan pääkaupunkiin Naraan (ennen Kiotoa). Siellä kierrettiin vanhoja historiallisia paikkoja katsellen ja lisäksi he tarjosivat minulle lounaan.

Sen jälkeen he toivat minut takaisin hotelliin.

Soitin rouvalle Osakaan useita kertoja vuosia tapaamisen jälkeen ja olimme kirjeenvaihdossa. Vuonna 1998 Naganon olympialaisten mäenlaskun kultamitalit tulivat Suomelle ja Japanille. Riemuitsimme kultamitaleja puhelimessa.

Osakaan Etelä-Korean pakkasista 2010

Osakaan menin uudestaan paitsi tavatakseni rouvan myös päästäkseni koti-Suomeen Finnairin suoralla lennolla Osakasta Helsinkiin. Lähtiessäni matkaan en löytänyt mistään kirjeitä, jotka olin Yokolta saanut. Ajattelin, ettei hätää. Löydän hänet osoitetoimiston avulla. Mutta eihän Japanissa sellaista toimistoa ollut. 

Keskellä Paulin toivomus

Olin sitten omillani viikon Osakassa. Kävin mm. temppelissä, jossa oli toivomustelineet. Ihmiset kirjoittivat paperilappuihin toiveensa ja laittoivat telineisiin. Minäkin tein toivomuksen. Mutta ei se toteutunut. Ehkä paikalliset jumalat eivät osanneet suomen kieltä.

Osakassa kävin myös tutustumassa Nippon Hoso Kyokain NHK eli Japanin Radion paikalliseen asemaan.

Kirjeet ovat löytyneet. Olen aina haaveillut mennä Japanin pohjoisosan kalastajakyliin. Ehkä sinne vielä joskus menen ja matkaan Osakan kautta.