Israel

Tel Aviv, Israel. 28-30. marraskuuta 2017

Leppoisaa, rentoa ja taustalla jännitteitä

Israel on ollut alusta alkaen kiva ja positiivinen kokemus. Suomalaisen median vääristämät mielikuvat ovat parissa päivässä romuttuneet. Täällä on leppoisa olo ja rento tunnelma. Tiedostan kyllä, ettei Tel Aviv ole koko Israel ja seuraavat päivät voivat olla hyvinkin erilaiset.

No, passintarkastusjono oli lyhyt, mutta kesti kauan, koska täällä todella tarkastetaan se kuka saa tulla ja kuka ei saa. Toisin kuin Suomessa, jossa asylum-sanan sanomalla pääsee kaikesta kontrollista läpi väärin nimin, valehtelemalla ja partaiset miehet voivat kertoa lapsen iäkseen mitä lystäävät.

Kello oli passijonosta päästyä 21.30, eikä kaupunkiin enää päässyt kätevästi. On täällä edullinen ja nopea junayhteys, mutta silti tuntui järkevältä ottaa taksi. Hinnaksi tuli tingattua 150 sekeliä, mutta silti kävi vanhanaikainen. Automaatista sai vain 100 sekelin seteleitä ja pimeällä kadulla taksimies antoi setelin, joka oli 20 sekeliä. Liian myöhään huomasin huijauksen. Taksimatka kentältä maksoi 42 euroa, mikä olisi ollut paljon ilman huijaustakin. Tel Avivissa ATM-pankkiautomaatteja on muutaman kymmenen metrin välein parhaimmillaan ja niitä on paljon. Suomessa automaatteja poistetaan palvelun parantamiseksi.

Sen jälkeen kaikki onkin ollut mukavaa matkantekkoo.

Tel Aviv

Tel Avivissa on eurooppalaisen elämän maku, mutta parempana. Täällä on leppoisaa ja rentoa, vaikka taustalla on Palestiinasta aiheutuva jännite, jonka kanssa ihmiset ovat oppineet elämään. Täällä on siistiä, roskat lajitellaan ja muovipullot kerätään talteen kaduilla oleviin isoihin häkkeihin.

Helsingin rautatieaseman tienoo on muuttunut häliseväksi ja levottomaksi paikaksi, jossa kaikenmaailman ihmiset kuluttavat aikaansa. Täällä ei ole mitään sellaista. Nuorisojoukkoja ei pyöri, ei päivällä eikä illalla ja juopuneita ei ole näkynyt yhtään. Afrikkalaisia on vähän ja kaikki heidät näkee työn touhussa. Tosin pienipalkkaisissa töissä, mutta yhtään loisivaa afrikkalaista ei ole näkynyt.

Arabit näkyvät kaupanteossa. On ikävä sanoa, mutta musliminaiset pukeutuvat täällä vielä ankeammin kuin Suomessa. Onko muslimimiesten kuri niin kova, että arabinaisten on pukeuduttava ikävännäköisiin vaatteisiin. Täällä ei ole näkynyt kasvot peittäviä musliminaisia yhtään, toki huivit ovat kaikilla.

Israelin koko ilman palestiinalaisalueita on kaksi Uuttamaata. Asukkaita on 8,3 miljoonaa, joista 4/5 juutalaisia ja yksi viidesosa arabeja.

Lähi-Idän arabit haluaisivat työntää kaikki juutalaiset mereen. En ota kantaa siihen, kenellä on täällä oikeus asua, mutta täällä he kaikki ovat. Ei Suomestakaan ajeta pois laittomasti olevia ulkomaalaisia, vaan heille annetaan paremmat julkiset palvelut kuin kantaväestölle konsanaan. Miksi siis juutalaiset pitäisi tappaa arabien tieltä.

Heprea ja arabia ovat maan viralliset kielet. Katukilvet ja opasteet ovat hepreaksi ja englanniksi. Suomen kansainvälistyessä ruotsin kieli korvautuu englannilla, koska useita kieliä ei voi opasteissa käyttää.

Israelissa asuvat muslimit ovat sunneja eli sitä valtaenemmistöä, joka seuraa profeetta Mohammedin tekoja ja ohjeita.

Kuka nyt asui missä, mutta 1800-luvun lopulla Amerikasta tuli juutalaisia, jotka ostivat maata nykyisen Israelin alueelta. Maat olivat huonossa kunnossa, metsät tuhottu, eroosio oli vienyt ravinteet ja maa oli suolaista. Juutalaiset laittoivat maat vehreään kuntoon, mikä tietenkin kismittää arabeja.

Olen aina syönyt Jaffa-appelsiineja, ja toki myös egyptiläisiä. Täällä piti ensimmäiseksi ostaa appelsiini ja totta, aivan mehukas ja hyvä se oli.

Tel Avivissa eläimistä pidetään hyvää huolta. Niin koirista kuin kissoista. Kadulla olevat kissat ovat valtion suojeluksessa. Suositus on ettei niitä oteta kotikissoiksi. Kaikkialla on kissoja, jotka ovat hyvinvoivan oloisia. Ja persoja ihmisten paijauksille. Vesikippoja on paljon ja kaupunkilaiset pitävät niistä huolen. He antavat myös ruokaa kissoille ja täällä on kielletty antamasta kissoille huonoa ruokaa. Sen näkee kissoista. Ne eivät kuitenkaan ole pulskia.

Tänään on marraskuun viimeinen päivä. Täällä ei näy missään jouluhössötystä, ei edes tavarataloissa.

Katukuvassa ei näy amerikkalaisuutta. Toki pakollinen McDonalds on tullut vastaan.

Kauppakeskuksen sisäänpääsyssä oli ainoa näkynyt vartija. Hän tarkasti laukun sisällön, mutta kun mies hoksasi sisään tulevan suomalaisia, hän alkoi hokea Suomen kaupunkeja Turusta Rovaniemelle. Reppu jäi tutkimatta, koska Suomi oli hänelle niin riemuisa asia.

Täällä ei turisti koe mitään pelon tunnetta, päinvastoin kaikki ovat olleet suurenmoisen ystävällisiä. Pimeys tulee jo klo 17, ja viimeiset kävelyt on tehty 22 jälkeen, eikä mitään sellaista näe, että alkaisi kiirehtiä hotelliin. No keskiviikkoillalla tuli kaivattu sade ja se sai aikaan vipinää. Päivällä täällä on t-paitailma parisenkymmentä astetta plussaa.

Tel Avivissa olen syönyt parhaat kasvisruoat ikinä. Suurelta osin samoja kasviksia kuin Suomessa, mutta tuoreempia ja ilmeisesti maustaminen ja valmistustapa on erilainen. Täällä on hyviä kahviloita, ja parhaat kahvit on tarjottu arabien kahvilassa.

Vaikka Israelissa asuu melkein kaksi miljoonaa muslimia, on Tel Avivin moskeija paljon pienempi kuin Helsinkiin suunniteltu. Ovat ehkä joutuneet maksamaan itse omat kirkkonsa, mikä näkyy pröystäilyn puuttumisena. Moskeijan mölinä kantaa yli kaupungin. Milloin Helsingissä.

— Kannanotto Helsingin kaupunginvaltuuston järjettömään päätökseen laittomien kaupungissa olevien laillistamiseen vaatisi kovasanaisen kommentin, mutta kerron vain päällimmäiset:

Salaiset paperittomien klinikat tulevat tarpeettomiksi ja hyvislääkärit saavat jatkossa palkan. Vähän on puhuttu asunnoista. Tuskin kaupunki antaa vain patjan. Kyllä heille tullaan antamaan asunnot suomalaisten ohi.

Laittomille annetaan henkilötunnukset, koska heidän hoitonsa on kirjattava potilasjärjestelmiin. Ja kelagold koska heille aletaan maksaa toimeentulotukea.

Muutaman vuoden kuluttua nykyiset laittomat laillistetaan. Ja laittomien määrä tulee lisääntymään nopeammin kuin pääministerin talonlupauksen jälkeen kävi. Sana on jo kiirinyt lähi-itään ja uudet tulijat pakkaavat laukkujaan.

Vantaan valtuustossa olisi tehty yhtä hurmoshenkinen päätös. Nyt siihen tulee kiire, ettei Helsinki vie kaikkia laittomia. Erona Helsinkiin olisi se että Vantaalla kaikki järkeviä mielipiteitä esittävät haukuttaisiin valtuustossa julkisesti rasisteiksi.

Facebook: Tel Avivin jälkeen on edessä matka Palestiinaan Länsirannalle sekä yhden yön matka Jordaniaan. Jos bussi takaisin tullessa natsaa, rajamuodollisuuksien jälkeen jään Jerusalemiin pariksi yöksi. Matkalla voi sattua vaikka mitä, joten suunnitelmia ei kannata liian tarkkaan tehdä.

Tero: Hieno matkaraportti jälleen!

Arre: Israelissa on muuten hieno puolustusministeri Авигдор Либерман joka jostain syystä länsimediassa ja suomen/englanninkielisessä wikipediassa on mustamaalattu vaikka miten pahaksi henkilöksi, vaikka vuosikaudet on ollut politiikan huipulla ja aiemmin oli esim ulkoministerinä, vaikka kyse on ihan isänmaalisesta kaverista joka ajaa kansalaisten etua.

Päivi: Paulin matkakertomuksia on mukava lukea. Minä luen aina ne oikein hitaasti ja kuvittelen koko ajan olevani mukana. Kiitos Pauli!

Jaffa

Jaffa on yksi maailman vanhimmista satamista. Ensimmäiset kristityt pyhiinvaeltajat ja juutalaiset tulivat sen kautta Palestiinaan. Jaffa on Tel Avivin vanhakaupunki. Siellä kului nopeasti torstaipäivä, vaikka alue on pieni.

Jaffan satamassa valas on nielaissut Joonaksen. Nämä Välimerelle vievät satamakaupungit ovat usein varustettu muurein ja tykein. Jaffassa nämä turvallisuustekijät olivat hyvin pienimuotoiset. Tämä on ollut satama ihmisten kulkea, ei linnoitus.

Toiveiden sillan (Wishing Bridge) kaiteella on kaikki horoskooppimerkit isoina laattoina. Kun meni oman merkkinsä luo ja laittoi kätensä sen päälle katsoen samalla merelle voi toivoa jotain ja toive tulisi toteutumaan.

Seuraavaksi edessä järjestelyjä Länsirannalle eli Palestiinaan menoa varten. Tulee olemaan todella mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaista ja (samanlaista?) siellä on

Franziska: Enjoy Pauli! We want to go there in March, too. Greetings from Berlin 🙂

Tel Aviv, 1 joulukuuta 2017, perjantai välipäivä

Perjantaipäivästä tuli välipäivä, koska piti rantautua valmiiksi Abraham Hosteliin, josta aamulla 6.30 lähtee bussi Palestiinaan. Hotelli ja matkanjärjestäjä ovat kimpassa. Myös siten, että aamupalan tarjoilu alkaa 6.45. Piti ostaa bussiin eväitä ja vettä.

Kolmen maan historiallinen kierros: Israel, Palestiina, Jordania

Täällä on lauantaina sapatti, jonka vietto alkaa jo perjantaina 18 jälkeen. Ei sitä oikein huomaa turistina, mutta ainakaan illalla isot bussit eivät kulkeneet. No, Palestiinassa sapatteja ei pidetä, joten on fiksua mennä sinne juuri lauantaina.

Lennosta sen verran, että Turkin lentoyhtiö Turkeys Airways on ottanut ison osan Euroopan lentomatkoista. Lippu Helsingistä Istanbulin kautta Tel Aviviin maksoi alle 200 euroa edestakaisin. Lentokoneissa on isot jalkatilat ja ruokatarjoilu, mikä alkaa olla harvinaista. Lukulehdetkin olivat ilmaiset, tosin Hesaria en enää suostu lukemaan. Iltalehti oli ok, mutta Ilta-Sanomien Mustanaamiota jäi kaipaamaan.

Helsingistä Istanbuliin tuli useita somaleja. He kun jatkavat matkaansa Istanbulista Mogadishuun. Jotenkin tuli sellainen olo, että nämä maahanmuuttajat kusettavat meitä suomalaisia mennen tullen. Nytkin suurinta ääntä paperittomien ei kun laittomien ilmaispalvelujen puolesta pitivät Nasima ja Yanar. Yanar ei ymmärrä, että hänet on valittu Suomen kansan edustajaksi, vaikka hän edelleen onkin Turkin kansalainen.

Ei olisi lainkaan kohtuutonta peruuttaa oleskelulupa niiltä, jotka ovat hakeneet turvaa omalta maaltaan ja silti palaavat sinne lomalle ja sukuloimaan. Itse asiassa se olisi välttämätöntä, jos turvapaikkamenettely uskottavuuden rippeet haluttaisiin jättää.

Täällä on iltapäivällä suorastaan helle. Huomasin taas, että lippalakki oli jäänyt Vantaalle. Unohdin myös askelmittarin, joka olisi ollut kannustava laite kävelyretkille. Kaikkein tärkein unohdus oli kenkälusikka, sen toki sai ostaa vastaantulleesta kenkäkaupasta.

Bussiliput ovat halpoja, täälläkin. Lippu maksoi 1,40 euroa. Miksi ihmeessä Suomessa pääkaupunkiseudun liput ovat niin kalliita. Meinasi käydä muuten vanhanaikainen junamatkalla lentokentälle. Vasta kahden asemavälin jälkeen hoksasin, että lippu jäi leimaamatta. Kun leimaus oli tehty, tuli selkäni takaa lipuntarkastajat. Tuo, ettei lippuja myydä junassa on ollut VR:lle hyvä bisnes. Lipunmyyjistä tehtiin tarkastajia, joita riittää joka junaan. Sakoista saadaan paljon enemmän rahaa kuin lipuista. Olen huomannut useaan kertaan, että maahanmuuttajat eivät maksa lippuja, eikä heitä myöskään tarkasteta. Mitä Suomelle on oikein tapahtunut.

Täällä ei juurikaan näe ravintoloita, joissa tarjoiltaisiin liharuokia. Kaikkialla on kasvisravintoloita ja niiden ohella kanaruokia. Siksi piti mennä tarkastamaan onko Mäkkärissä Big Maccia lainkaan. No oli se ja hinta euroina 3,80. En toki ostanut. BigMac kiintiöni on 2 vuodessa ja se on jo täynnä tältä vuodelta. Suomessa BigMac maksaa 4,95 euroa.

Suomi on tuhottu kun uusi 100-vuotisjakso alkaa. Sadan vuoden kuluttua ei Suomea enää ole, vaan olemme joku muslimien kalifaatti. Siksi piti katsoa, voisiko muuttaa tänne Tel Aviviin. Asuntojen hinnat ovat suomalaisellekin järkyttävät. 3-4 huoneen asunnot maksavat 800.000 – miljoona euroa. Millä ihmeen rahalla täällä oikein eletään.

Jerusalem

Jerusalem, Via Dolorosa ja Itkumuuri, 5. joulukuuta 2017

Uskonto näyttää selkeässä valossa sen jälkeen kun on käynyt paikan päällä kokemassa ne paikat, joista Jeesuksen yhteydessä niin tarkoin kerrottiin kansakoulun alaluokilla. En niihin kertomuksiin uskonut silloin ja nyt vielä vähemmän.

Uskonto on paljolti tietämättömyyttä. Oma äidinpuoleinen isoisä ja isoäiti eivät osanneet kirjoittaa nimeään ja kauppakirjoihin merkittiin nimen paikalle puumerkki. Vanhemmat ja isovanhemmat tekivät aivan hirmuisesti työtä, ja koulunkäynti jäi vähiin. Kun sellaiseen ihmiseen istutetaan vahvaa uskonnonopetusta ja tietoutta, sekä pakolliset rippikoulut, ei tietous riittänyt kyseenalaistamaan kirkon opetuksia. Sama kohtalo oli useimmilla heidän aikansa ihmisillä.

Olen lukenut lehtiä ja kirjoja 4-vuotiaasta asti ja siksi käsitykseni uskonnosta oli hyvin kriittinen jo kansakoulun alaluokilla. Meillä ei uskonasioita kotona puhuttu, mutta äidin mieleen jumala tuli kun oli erityisen vaikea tai pelottava tilanne. Isä oli järkevä, mutta hän oli paljon töissä eri puolilla Länsi-Suomea, eikä päässyt aina sanomaan talonpoikaisjärkeviä viisauksiaan perheelle. Tiedon lisääntyminen onkin käynyt kirkon turmioksi. Ihmiset eroavat yhä useammin kirkosta, koska eivät halua olla näennäisesti uskovaisia. Eroamista on vauhdittanut kirkon johdon islamuskontomyönteisyys. Usein on miettinyt, kenen asialla kirkon ylin johto oikein on.

Muslimien mielestä islam on eräänlainen uskonto versio 3. Ensin juutalaisilla oli oma uskontonsa, jonka tilalle tuli kristinusko eri muodoissaan ja viimeisenä suurena uskontona tuli islam, jossa on korjattu kaikkien vanhempien uskontojen bugit. No, joo jokainen uskoo, mitä haluaa uskoa.

Kävin kokemassa Jerusalemin vanhan kaupungin nykyelämän ja tutustumassa itkumuuriin, Via Dolorosaan ja Jeesuksen vankilaan. Toki olen aina uskonut, että Jeesuksen kaltainen ihminen on elänyt, mutta neitseellinen syntymä oli minulle mahdoton hyväksyä totuutena, sekä kuolleista nouseminen. Kertomukset viidestä leivästä ja kahdesta kalasta ovat minulle symbolisia, mutta eivät totta.

Jerusalemissa minulle kirkastui, että Ruotsin kirkon johto onkin oikeassa. Jeesus oli profeetta, ei jumalan poika. Siis kuin muslimien profeetta Muhammad.

Kirkot ja uskonnot ovat historiallisesti olleet minulle vallan ja väkivallan symboleja. Tiedon lisääntyessä myös ahneuden ja alistamisen symboleja. Jos erottaisi ihmiset ja kirkon toisistaan, kirkko ei osoittautuisi niin pahaksi.

Hyvää kirkon opetuksissa on se, että se on luonut kristillisen arvoperustan Suomelle, ja se pohjimmiltaan on hyvä ja tarpeellinen asia. Kun arvot romuttuvat ja uusiutuvat globaaleilla unelmilla, hukka meidät perii.

Itkumuuri on pyhin juutalaisten paikoista. Sinne päästäkseen miehet joutuivat laittamaan päähineen. Niitä sai portilta, pieniä pannukakun kokoisia läpysköjä. Naiset eivät muurille saa mennä. Menin muurille ja kosketin käsilläni edellisten jättämiä jälkiä muuriin. Matkin paikallisia ortodoksijuutalaisia ja hakkasin päätäni muuriin. Mitään uutta viisautta en huomannut saavani. Ihmettelin, mitä ihmeen järkeä tässä oikein on.

Via Dolorosa. Nyt kapea katu, jossa on vähän autoliikennettä. 2000 vuotta sitten ihmiset olivat pahoja kuten nytkin, joten oli helppo kuvitella Jeesus kantamassa ristiään kohti ristiinnaulitsemista ja kuolemaa. Tämän kertomuksen uskon tapahtuneen.

Kadun varrella on vankila, johon Jeesus, Barabbas ja ristiinnaulittavat varkaat teljettiin odottamaan mestausta. Sinne pääsi sisälle. Jeesuksen selli oli oikeastaan sen ajan vankilaselliksi iso. Barabbaan selli oli pienempi. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Kuvittelin mielessäni tapahtuneeksi kertomuksen, jossa kansa vaati pahan rikollisen Barabbaan vapauttamista ja Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Samanlaisia kaahoja ja tietämättömiä ihmiset ovat tänäkin päivänä kuten niin monissa yhteyksissä voimme nähdä.

Vanha Jerusalem on tänään kauppiaitten ja basaarien paikka. Jeesusta ei siellä juurikaan koe itkumuurin ulkopuolella. Uskonto on muuttunut rahastamiseksi ja ihmisten puijaamiseksi.

Vanha Jerusalem jakautuu useaan osaan. Yksi osa on muslimeille. Alkoi tuntua rankalta se hirmuinen väkimäärä, mikä kapeilla käytävillä pyöri edestakaisin. Siksi oli rauhoittavaa nousta hullunmyllystä ulos ja mennä kahville muslimien pitämään kahvilaan. Paikka oli sottainen, tuolit hiiren syömiä ja repaleisia, pöydät siivoamatta. Mutta arabialainen kahvi oli hyvää. Kesken kaiken kahvilanpitäjä otti mattonsa ja teki pakolliset voimisteluliikkeet, viisi kertaa. Mietin olikohan matto oikeassa suunnassa. Sen jälkeen alkoi moskeijan kutsuhuudot. Kahvilanpitäjän kello taisi edistää. No, hyvä totutella kun Helsingin suurmoskeija rakennetaan, sama möly kuuluu ympäri kaupunkia.

Betlehemissä kävin kuvitteellisessa Jeesuksen syntymäkirkossa. Tarinoiden mukaan myös vanhassa Jerusalemissa on Jeesuksen syntymäkirkko. Siitä ei puhuta, että kirkko rakennettiin noin vuonna 30 ja tuhottiin vuonna 70. Milloin nykyinen temppeli rakennettiin tilalle, sitä eivät paikalliset osanneet kertoa.

Jerusalem on erilainen kaupunki kuin Tel Aviv. Jotenkin uskovaisemman oloinen. Täällä on paljon ortodoksijuutalaisia. Miehillä on musta puku, valkoinen paita ja musta hattu. Takinliepeiden alta roikkuu neljä valkoista narunpätkää. Ne jäivät arvoitukseksi. Ortodoksijuutalaisilla naisilla on huivi ja yleensä tumma pitkä hame. Mietin, miksi jumala vaatii tällaista pukeutumista. Kaikki samanlaisia. Eivätkö värikkäisiin vaatteisiin pukeutuvat pääse taivaaseen?

Jokainen uskoo kuten parhaaksi näkee, eikä minulla ole mitään sanottavaa yksilöllisiin valintoihin. Yhtä lailla minulla on oikeus ihmetellä uskonnon suurta merkitystä kansojen historiassa, etenkin kun sitä ei voi faktoilla perustella. Kyse tosiaan on uskomisesta, uskonnosta. Täällä Jerusalemissa uskontojen ristiriidan näkee selkeästi. Samalla alueella on juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhinä pitämiä asioita. Voiko jokainen niistä olla oikeassa?

Pauli on paikassa Abratel Suites Hotel. 6. joulukuuta 2018, Tel Aviv

Israelin alueen turvallisuudesta matkamiehen silmin

Näin turvallista oloa kulkea maailmalla en muista kokeneeni, en ainakaan miesmuistiin. Ennakkoon tämän piti olla vaarallinen matka, jossa raketit voivat viedä hengen.

Kertaakaan ei ole ollut tunnetta, että joku voisi tulla häiriöksi. Ei edes puolelta öin kulkiessa. Yhtään huume- tai viinahörhöistä ei ole tullut vastaan. Nuorisoporukoita ei kaupungeissa ole hengaillut.

Joutilaita nuoria miehiä näki Palestiinan puolella ja Ammanissa.

Maahantullessa Israeliin passitarkastus kesti kauan. Tänne ei kuka tahansa tule hokemalla asylum-sanaa. 3 kuukauden viisumin sai ilman maksua.

Jerusalemista Länsirannalle Palestiinaan ei ollut mitään tarkastuksia, ei mennessä eikä tullessa. Jasser Arafatin muistomerkillä Ramallahissa ei saanut ottaa pikkureppua mukaan. Naiset saivat ottaa oman laukkunsa.

Jordaniaan mennessä tarkastettiin Israelin puolella matkalaukut läpivalaisulla. Jordaniaan oli vähän mutkikkaat muodollisuudet. Opas otti passit ja hänelle maksettiin viisumi- ja rajamaksut. Hän otti myös paluumaksun, joka oli noin 12 euroa. Menomatkalla passit tarkastettiin vielä facetoface.

Jordaniassa matkalaukut tarkastettiin valaisussa. Samoin palatessa.

Tel Avivissa kauppakeskukseen mennessä yhden kerran tarkastettiin käsitavaralaukut. Tel Avivin bussiasemalle mennessä tarkastettiin laukut läpivalaisulla ylimalkaisesti.

Jerusalemin vanhaan kaupunkiin mennessä käsilaukut ja reput läpivalaistiin.

Bussissa oli koko matkan Jordanian puolella mukana poliisi, jolla oli pistooli. Leppoisa kaveri.

Aseellisia sotilaita, poliiseja tai vartijoita ei näy kaupunkikuvassa. He, jotka näkee, heillä on rynnäkkökiväärit. Suomessa vartijoita on moninverroin enemmän näkyvillä.

Siinä kaikki. Yksi tarkastus on vielä jäljellä, eli lähtö Israelista.

Piti katsoa UM:n matkustustiedotetta, missä täällä olisi ollut sitä vaaraa, mistä Israelin yhteydessä aina puhutaan. Gazan alueelle ei pidä mennä. Siellä on paljon raketti-iskuja Hamasin toimesta. Itä- ja Länsi-Jerusalemissa on riskejä väkivallasta ja pommeista, myös itkumuurilla. Enpä huomannut mitään. Levottomuutta ja väkivallantekoja piti olla Länsirannalla. Enpä huomannut mitään.

Vaarallisinta matkalla oli Suomen itsenäisyyspäivänä Tel Avivissa tullut vartin kestänyt hirmumyrsky, jonka aikana kulkeminen oli paikoin mahdotonta. Minäkin iso mies jouduin pitämään seinästä kiinni kadulla. Kuva on otettu sisätilasta, jonne oli pakko mennä turvaan.

Arren kommentti joulukuu 2017: Nykyinen puolustuministeri ja muut pol. voimat ovat aiemmin saaneet aikaiseksi sellaisen asetuksen aikaiseksi, että terroristien sukulaisten talot tuhotaan, mikäli hän on asunut siinä jos osallistuu terrori-iskuun. Tuntuu ehkä liberaalien mielestä hurjalta, mutta tehokkaasti vähentänyt niitä iskuja. Ainakin vielä 1,5 vuotta sitten oli voimassa, ja puolustuministeri oli vaatinut täytäntöpanoa heti oikeuden päätöksen jälkeen.