Armenia

Armenian tasavalta (arm. Հայաստանի Հանրապետություն, Hajastani hanrapetut’jun) on sisämaavaltio Kaukasiassa Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä. Armenian 3 miljoonasta asukkaasta valtaosa on etnisiä armenialaisia. Pääkaupunki Jerevan (Yerevan), jossa noin miljoona asukasta. Kristinusko on ollut maassa valtauskontona jo ennen Rooman keisarien kääntymystä, ja sitä noudattaa edelleen 90 prosenttia väestöstä. Antiikin aikaan Armenia oli suurvalta ja itsenäistyi myöhemmin myös keskiajalla, mutta joutui sittemmin Osmanien valtakunnan ja Venäjän keisarikunnan haltuun. Osmanien valtakunnan loppuvaiheita leimasi armenialaisten kansanmurha. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettiin lyhytaikainen Armenian demokraattinen tasavalta, jonka Neuvosto-Venäjä liitti itseensä, ja Armenia kuului Neuvostoliittoon aina vuoteen 1991, jolloin maa itsenäistyi jälleen. Neuvostoliiton hajotessa Armenian ja Azerbaidžanin välille syttyi sota Vuoristo-Karabahin alueesta. (Osin Wikipedia.)

Yerevan, Armenia, 29. syyskuuta 2019, puolen päivän aikaan

Yökone Aktausta Tbilisiin ja sieltä Yerevaniin

Pauli matkustaa kohteeseen Tbilisi paikasta Aeroporto di Aqtau

Aktau, Mañğıstaw’n alue, Kazakstan · 

Pidän pari tuntia lepoa unettoman lentokenttäyön jälkeen ja sen jälkeen lähden kaupungille.

Tulo Armenian erämaiden yli kohti Yerevania

Yerevan

29. syyskuuta 2019

Kello on aamulla 10, sain uudesta hotellista aamiaisen, mutta en vielä huonetta. En jaksa lähteä rähjäisen yön jälkeen kävelemään ennen suihkua ja vaatteiden vaihtoa. Siksi kirjoitan tässä respan pöydällä muutaman rivin.

Kazakstan jäi taakse. — Tämä teksti jatkuu Kazakstan-kertomuksen lopussa.

Aamu oli pilvitön. Siksi koneen ikkunasta näki Armenian kuivan hiekka-aavikon, jossa siellä täällä oli pieniä kyliä, siis muutaman savun taloja. Lentokentältä pääsi sujuvasti. Kaikki muodollisuudet meni pikavauhtia.

Täällä raha on taas mitä on. 50.000 paikallista rahaa on noin sata euroa. Otin automaatista vain sadalla eurolla, koska en tiedä, mitä tästä tulee. Kentältä keskustaan päin kaikki oli niin CCCP back in the USSR. Mutta keskusta-alue on viehättävä.

Ensimmäinen netistä katsomani hotelli oli minulle aivan liian hieno. Ovesta syöksyi kaunottaria hienoissa hepenissä, ja tällainen ikäreppumies tunsi heti olevansa väärässä paikassa. Onneksi oli vapaina huoneita vain kalliita isoja, joten oli helppo sanoa, ei tänään, maybe later.

Toinen hotellikatselmus oli aivan hieno. Pieni perhehotelli, hirmu siisti ja ystävällinen palvelu. Jos joku tänne eksyy, suosittelen lämpimästi: MyHotel Yerevan. Tämä on halpakin näin hyväksi hotelliksi. Huone on juuri sopivan pieni, tänne mahtuisi kyllä toinenkin, vuodekin on kaksoisvuode, mutta tämä ei ole ahdistava kuin BakuCityHotellin ensimmäiset kaksi yötä. Isoa huonetta ei tarvitse, mutta ei liian pienikään saa olla.

Toivun tässä pari tuntia matkan rasituksista. Sanoin jo respalle, että olen täällä ainakin 3 yötä. Niin mukava fiilis tuli heti oven avattua. Koko viikon lämpötila on +28 ennusteen mukaan ja taivas pilvetön.

Anssi: Uskomaton tuo sinun valmiutesi matkustaa – ja nimenomaan myös Jumalan selän takana…

Pauli:  Anssi Olen ollut pikkupojasta asti utelias. Kun Hiiden kylän tynnyristä ei päässyt minnekään, aloin kuuntelemaan maailman radioasemia. Jo silloin päätin, että haluan käydä noissa kuulemissani maissa. Valmius tulee siitä, ettei ole koskaan pitänyt tärkeänä puitteita vaan elämää. Kun nuorin poika oli vielä vaippaiässä, alettiin perheen kanssa telttamatkailu Euroopassa. Reppumatkailu on sen jatkumoa. Olen oppinut kokemusten kautta, että tapahtuu mitä tahansa, minä selviän. Se antaa itseluottamusta, jota ”jumalan selän takana” kulkeminen edellyttää.

Anssi Solala Upea asenne!

Leppoisa Yerevan, Armenia

30.9.2019

Tänään oli matkan paras päivä. Juuri sellaista, jota reppumatkoilta haen. Kun itsellä oli hyvä mieli, kaikki onnistui kuin sormia näpäyttämällä.

Tästä rohkaistuneena yritin tehdä tuttavuutta paikallisen hymyilevän naisen kanssa. Hän nosti kädet ylös. No English, no English. Pitäisiköhän katsoa onko Yerevanin deittisivuilla englannin kielen taitoisia vapaita naisia esittelemään kaupunkia.

Aamiaisen jälkeen yritin hankkia Iranin e-viisumia. Tarvitaan valokuvat sekä kasvoista, että passista sähköisenä. Onnistuin pienentämään sähköposteista löytämäni passin alle vaaditun puolen megan. Silti kumpikaan kuvista ei kelvannut. Yritin toista kautta, mutta se sanoi, että viisumi voi tulla voimaan vasta lauantaina. En nyt sentään niin kauan ole täällä Yerevanissa, vaikka todella tykkään tästä kaupungista.

Sitten selvitin, että lentokentällä voi saada viisumin, kunhan on vähintään puoli vuotta voimassa oleva passi, valokuvat, kulutusrahaa, vähintään ensimmäisen yön hotellivaraus ja matkavakuutustodistus. If lähetti sellaisen englanniksi saman tien. Lisäksi tarvitaan matkalippu, jolla osoittaa, ettei jää pakolaiseksi Iraniin. Kyllä EU-maat ovat tosi lepsuja. Kuka tahansa voi tulla Suomeen, sanoa olevansa 15 vuotias partalapsi, jonka nimi on mitä on, ja kotimaakin mitä sattuu huvittamaan esittää. Valehtelua tarvitaan, koska totta puhumalla eivät etenkään isis-tappajat saisi oleskelulupaa. Ja kaikki uskotaan.

No hyvä, ostan liput illalla. Siispä aurinkoiselle Jerevanin puistoja tulvivalle kaupungille. Alkoi tuntua siltä, etten pääse Iraniin, koska parta on matkalla kasvanut ja passissa sellaista ei ole. Näin beauty saloonin, jonka kyltissä oli myös miehen kuva saksineen. Siispä sisään. Neljä aivan hurjan kaunista kampaajaa. Kenenkähän noista kaunottarista saan. Vaan hepä kutsuivat jostain loukosta miehen leikkaamaan partani. En kehdannut nostaa samanlaista melua kuin Ugandassa, jossa pääsin vaatimalla naisen tukanpesuun ja leikkaukseen.

Sitten matka jatkuu. Kadulla myytiin mansikoita. Pakko ostaa pieni rove ja kulkea niitä syöden. Vettä menee paljon, tänäänkin kolme litraa. Koska 28 asteen helle. Sitten mietin, että sukat loppuivat. Hotellissa pestään pyykit, mutta ajattelin että heitänpä vanhat roskiin ja ostan uudet. Ja taikaiskusta tuli sukkakauppa. Yksi pari miesten sukkia maksoi 0,40 euroa. Noitahan voisi vaihtaa monta kertaa päivässä.

Kuljin ja kävelin. Näin kadulta ravintolan ikkunapöytään kuinka kaksi miestä mässäili hienon kala-annoksen kanssa. Menin sisään, mutta yksi annos olisi kilo kalaa. Sainpa puhuttua pienen miehen kala-annoksen samalla tavalla tehtyinä kuin noilla miehillä oli. Otinpa vielä lasillisen punaviiniä. Aivan fantastisen makuinen annos. Söin jopa kalan nahankin, koska maistui niin hyvältä.

Aivan upea päivä vaihtui iltaan, enkä viitsi kulkea kaupungilla pimeässä. Täällä on paljon poliiseja kaduilla, mutta silti pimeässä voi eksyä kaduista, eikä karttaa näe pimeässä lukea. Täällä aurinko laskee jo ennen seitsemää illalla.

Kuljin tänään 9 tuntia kaupungilla. En nähnyt yhtään merkkiä uskonnoista. Piti tarkistaa, tämä on kristitty maa, 95 % kolmesta miljoonasta asukkaasta on kristittyjä.

Tämän matkan piti olla testimatka. Olen tehnyt pitkän reppumatkan viimeksi neljä vuotta sitten (Nepalista Tongalle noin 10 maassa). Viime vuodet ovat olleet henkilökohtaisesti vaikeita, joten piti kokeilla olenko yhtä hyvä reppumatkailija kuin aiemmin.

Huomaan, että kroppa on kangistunut 4 vuodessa. Eikä yölentoja jaksa samalla tavalla kuin aiemmin. Yölento sinänsä ei ole vaikea, koska tietää mitä on tekemässä, mutta väsyneenä yöllä ei haluaisi tullin töykeää kaiken penkomista.

Siispä Suomessa alkaa kova kuntokuuri. Puiden hakkuut jatkuvat. Lisäksi pitää alkaa venyttelemään ja puntteja nostelemaan. Menisin kuntosalille, mutta mökiltä sellaiseen on pitkä matka. Pitää kehittää omat treenit.

Seuraava matkakin on täällä selvinnyt. Lontoosta Britannian Guayanaan suora lento ja sieltä eteenpäin Karibian saarille Ranskan Guaianan kautta. Afrikka saa odottaa.

En tuota neljää vuotta pelkästään Suomessa ollut. Israel, Palestiina, Jordania, loput Euroopan maat mm. Moldova, Albania, Fär-saaret jne. Mutta matkat olivat lyhyempiä, viikon – 10 päivän mittaisia

Nyt minulla on lippu Teheraniin ensi torstaina ip Dubain kautta. Aamulla Teheranissa. Ainakin tunti menee viisumin kanssa kentällä.

Monica morsiusneitoni: Pauli Vahtera olet reipas. Itsenäinen huolenpito ykkönen.

Lippu vaivaa. Sirppi viittaisi islamiin. Mutta punainen väri ei. Selvitän Suomessa (FB: Kuvan mahdollinen sisältö: puu, taivas ja ulkoilma)

Arre: Singaporen lippu. Nuorena tuli käytyä työmatkalla.

Pauli: Arre Kiitos. Niinpä onkin. Olen ollut siellä muutaman kerran, mutta ei ole tullut katsoneeksi lippua. Tosin yhden James Bondin siellä katsoin.

Siis täällä täytyy olla joku valtiovierailu, kun lippuja on noin paljon.

Arre: Euraasian ylimmän neuvoston kokous missä allekirjoitetaan merkittäviä kauppasopimuksia. Singaporen pääministeri paikalla.

Konekäännös ” Jerevanissa pidetyn Euraasian ylimmän neuvoston kokous ja siihen liittyvät tapahtumat – 1. lokakuuta pidetään Euraasian korkeimman talousneuvoston kokous kapeana ja laajennettuna. EAEU: n ja Singaporen vapaakauppasopimus allekirjoitetaan. EAEU on tulliliiton ja yhteisen talousalueen pohjalta perustettu kansainvälinen integraatiotaloudellinen yhdistys, joka on toiminut 1.1.2015 lähtien. Nyt EAEU: n jäseniä ovat Venäjä, Armenia, Valkovenäjä, Kazakstan ja Kirgisia. Unionin puheenjohtajana vuonna 2019 toimii Armenia.”

1 lokakuuta tullaan allekirjoittamaan nämä sopimukset.

Pauli: Siispä huomenna tasavallan aukiolle ihmettelemään.

Arre: Vähän geopolitiikkaa. Venäjän ulkoministerihan on armenialaistauistainen tästä johtuu hänen hieman ruskettunut iho. Venäjä on yrittänyt tasapainotella ja olla väleissä sekä Azerbajdzanin, että Armenian välillä.  Armenia on ainut maa kenelle Venäjä suostui toimittamaan tehokkaat Iskanderit, koska Venäjä ei halunnut, että joku saa Iskander-teknologian. Tämä oli näpäytys Azerbajdzanille kun ne viimeksi yritti taas hyökätä Vuoristo-Karabahiin ja sitä ennen Venäjä tavallaan varoitti, että jos he yrittävät niin Armenia saa tehokkaat aseet. Näin siinä sitten kävi.

  1. lokakuuta 2019

Mitä on vauraus?

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kuudelta. Aamiaiselle oli vielä aikaa ja uteliaisuuttani katsoin reppumaitteni BKT:ta per asukas viime vuonna (ceicdata.com). Kun katsoo tiedot samasta paikasta, ne ehkä ovat vertailukelpoisia.

Georgia 4345 usd
Azerbaidzan 4780 usd
Kazakstan 9812 usd
Armenia 4780 usd
Iran 5474 usd
Suomi 50.169 usd

Eniten ihmetyttää Kazakstanin vauraus. Omasta mielestäni siellä oli matkallani selvästi köyhintä. Mutta olinkin syrjäisessä Aktaun kaupungissa, jossa on 180.000 asukasta.

Pääkaupungit hämäävät ”rikkauksillaan”. Sama se on jos vertaisi Helsinkiä johonkin syrjäiseen Kainuun kuntaan.

Mutta eniten valehtelee Suomen luku. Suomi ei mitenkään voi olla 10 kertaa vauraampi asukkailleen kuin Armenia, ei ainakaan jos vertaa Helsinkiä ja Yerevania.

Suomi kuitenkin esittää upporikasta, joka voi toimia maailman sosiaalitoimistona ja ilmastonmuutoksen torjunnan näyteikkunana.

Suomen hintataso on aivan sairas, etenkin pääkaupunkiseudulla asumisen osalta. Meillä on talven takia korkeat rakennuskustannukset ja lämmityskustannukset. Pitkät etäisyydet. Annamme kehitysapua miljardin vuodessa ja käytämme 3,2 miljardia euroa humanitääriseen maahanmuuttoon. Tällaisia menoja ei täällä Armeniassa ole.

Kävin pienessä operaatiossa Tallinnassa muutama vuosi sitten. Suomessa olisin joutunut julkisella odottamaan vuosia, jos olisin päässyt lainkaan. Yksityisellä Suomessa operaatio olisi maksanut 4000 euroa, josta Kela olisi korvannut satasen. Tallinnassa maksoin 1000 euroa. Siellä on samat ulkomaiset laitteet ja lääkkeet kuin Suomessa, joten mikä maksaa. Tallinnan yksityissairaala oli tosi korkeatasoinen. Elämme harhaisessa kuvitelmassa, että olemme jotain ihmeellistä kansakuntaa, jolla on varaa kaikkeen kivaan.

Suomessa on katoamassa luottamus yhteiskuntaan ja olemme kansakuntana jakautumassa kahtia: talonpoikaisjärkisiin kansallismielisiin ja maailmaa syleileviin haihattelijoihin. Tämän aistii selkeästi Yerevanin katuja ja puistoja katsellessa ja ihmisten arkea tarkkaillessa.

Nämä ajatukset syntyivät kun jouduin illalla selvittämään, miten pääsen Teheranista Suomeen ensi viikolla. Taas takaisin katsomaan kuinka liian nuoret ministerit jakavat rahaa holtittomasti sinne tänne.

Yerevan

2. lokakuuta 2019, aamu

Eilen päätin nähdä joen. Pienten kaupunkikarttojen mittakaavat ovat mitä ovat kun mennään kauemmas. Käveltävää 28 asteen helteessä riitti ja päivästä tulikin eniten askeleita tämän matkan aikana. Kaipasin Tansanian lippalakkiani, joka jäi mökille. Nyt sille olisi ollut käyttöä. On turha mennä lippalakkiostoksille, sillä omankokoista lakkia on turha haikailla. Missään, paitsi Dar-es-Salaamin torilla.

Kaupunki oli täynnä poliiseja Arren selostaman huippukokouksen takia. Mustia autoja kulki vähän väliä saattueina.

En sitten käynyt deittisivuilla, sillä uskoin että aurinkoinen olemukseni toimii magneettina. Niin se toimikin, melkein. Ensimmäiseksi juttelin pitkään jonkun yliopiston lehtorin kanssa. Innostukseni keskusteluun lopahti kun hän alkoi pyytää rahaa tyttärensä lääkkeisiin.

Leningradia tuskin muistellaan hyvällä

Kun olin tullut joelta, kävelin vähän hakuisen oloisena kaupungilla. Yksi rouva otti minua kädestä kiinni ja lähdimme kulkemaan käsi kädessä. Badding-fanina ajattelin, että nyt juttu tää onnistuu. Vaan hän saattoi minut hymyillen, mutta mitään sanomatta, jonkin matkaa ja jätti kuin nalli kalliolle ja livahti omille teilleen. Olin sen verran hämilläni, etten hoksannut tehdä mitään aloitetta. Kun kohtaa jonkun ihmisen, on aikaa sen Miedon sadasosasekunnin määrä tehdä jotain. Jos siihen ei kykene, jää kultamitali saavuttamatta.

Kolmas kerta toden sanoo. Vanha varmaan satavuotias yksihampainen nainen tuli koskettelemaan, taputtelemaan?, kädet, olkapäät, otsa, posket, rinta, vatsa (alemmas ei mennyt) ja koko ajan hän hoki jotain. Ja sama uudestaan, kolme kertaa. Mikähän juttu tuo oikein oli. Läksin varmuuden vuoksi kävelemään. Ties vaikka olisi hypnotisoinut minut ja käyttänyt hyväksi.

Tämä on tosi viehättävä kaupunki. Hienossa puistossa vapaa netti ja cappuccino. Espan puisto on kuin tulitikkulaatikko tähän kaikkeen verrattuna.

Täällä on erilaisia Ararat-taloja ja museokin. Ararat on maakunta, jonne pääsee bussilla. Katsotaan, ehkä lähden kun pian menen kaupungille. Kansakoulun uskontotunneilta jäi mieleen, että Nooan arkki rantautui Ararat vuorelle. Sen korkein kohta on Turkin puolella, joten eipä ihme, että muslimimaa Turkki teki kristittyjen armenialaisten kansanmurhan sata vuotta sitten.

Kone Iraniin

Iran on niitä maita, jonne ei pääse, jos ei ole paluulippua valmiina. Siispä ostin aamulla lipun Suomeen. Tiistaina 8. päivä ensi viikolla. Tällaiset pakkolipunostot pilaavat loppumatkan. Ei voi jäädä, koska pakko lähteä. Pitää päättää, minne mennä. Kun minun on töiden takia palattava kuitenkin Suomeen, tulen sitten tiistaina.

Huomenna iltapäivällä jätän leppoisan Yerevanin ja lennän matkan ehkä mielenkiintoisimpaan paikkaan, Teheraniin.

Terhi: Sorry vaan, mutta nuo naisjutut vetävät hymyn huulilleni, ovat niin hauskoja… Hyvin Sulla näyttää siellä menevän, hienoa!

Anri:  …hyväntuulen tarinointia – helpolta ei vaikuta tytöillekään saattoseura.😊

Päivi: Se taputtelija varmaan etsi koruja tms. varastettavaksi niinkuin ne romanit ja bulgarialaiset naiset täällä.

Pauli:  Päivi. Ai niin, tietenkin. Mutta kun se oli niin vanha, ei tullut mieleen. Siinä olisi pitänyt olla joku nuorempi apuri, jotta minulta olisi jotain saanut otettua. Ei minulla muita koruja ole matkassa kuin Islannin kansantaruston hopeinen kaulakoru. Se muistuttaa aina kahdesta kivasta matkasta Islantiin.

2. lokakuuta 2019

Viimeinen päivä Yerevanissa

Lähdin etsimään jokea toiselta puolen kaupunkia. Löytyi useita puistoja ja yksi aivan erityisen kaunis ja kiva. Join siellä cappuccinot. Kun lähdin pois huomasin, että puisto on rakastavaisten puisto.

Sitten olin pienessä demonstraatiossa keräämässä nimiä adressiin, joka liittyy uuteen Istanbulin sopimukseen ihmisoikeuksista. Halusimme estää Armenian allekirjoittamasta sitä. Kun tuli ilmi, että olen Suomesta alkoi noin 30-vuotias mies esittämään minulle armenian kielellä suomalaista juomalaulua. Tunnistin kyllä laulun, mutta en muista tarkemmin sanoja.

Kävelin jossain harhaan, koska tulin samalle sillalle, josta eilen lähdin hakemaan jokea vastakkaisesta suunnasta.

Ohessa kuva pysäköintimaksusta malliksi Suomelle. Tämä ei siis mitenkään ole köyhä maa, autot parempia ja uudempia kuin Suomessa. Koko vuoden pysäköinti kadun varteen 24 euroa. Suomessa kaikesta on tehty verottamista.

Sanon hyvästit Yerevanille. Vaikka täällä oli tosi kivat päivät, en takaisin enää ehdi tulla. Niin paljon on maita näkemättä.