Elämää kokenutkin voi olla reppumatkailijana yksin maailmalla

Tämän matkasivuston tarkoitus on osoittaa, että niin kauan kuin jalka nousee, voi kulkea ja nähdä maailmaa. Toiveeni on, että sivujen tarinat antaisivat virikkeen ihmisille lähteä matkaan. Matkaan kokemaan erilaista maailmaa ja ihmisten arjen elämää sekä nähdä kuinka ihmeellinen ja kaunis maailma on.

Olen ollut vain kerran elämässäni lomamatkalla turistipaikassa. Vuonna 1972 olimme Keihäsmatkalla Las Palmasissa Kanarian saarilla yhdessä Ullan kanssa. Matkan aikana menimme kihloihin. Yhdessä koimme, että haluamme nähdä oikeata elämää, eikä sitä löydä turistien kansoittamilta rannoilta, eikä kaupunkilomilta. Siksi lähdimme 1982 autolla Tanskaan, vaikka nuorin kolmesta pojastamme oli vasta 2-vuotias.

Mistä kiinnostus vieraista maista?

Synnyin Hiiden kylässä nykyisin Saloon kuuluvassa Perttelissä. Matkaa Saloon oli 15 km. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja pian tuli Hiiden koulun kirjasto tutuksi. 

Meillä ei ollut televisiota, mutta oli radio. Mende, putkiradio. Mendessä oli pieni pyöreä ikkuna, josta näky kaareva viiva, joka vaihtoi väriä kun vaihdettiin vastaanottoaluetta keskiaalloita lyhyille aalloille tai pitkille aalloille. ULAa eli FM-aluetta ei ollut. Radio kiinnosti. Olin sanonut aaltoaluenappulaa pyörittäessäni, että pian rupeaa poika laulamaan kun sillä on pipo päässä.

Mende – My World
Salon Seudun Sanomat 1967. Klikkaamalla kuvaa se aukeaa toisessa ikkunassa ja uusi klik suurentaa kuvan.
Salon Seudun Sanomat 1967. Klikkaamalla kuvaa se aukeaa toisessa ikkunassa ja uusi klik suurentaa kuvan.

Hiiden kylän kirjassani (jonka nettiversio on tällä sivustolla) kerron vilkkaasta elämästä kylässä. Etenkin kirja ”Monte Criston kreivi” oli tehnyt minuun vaikutuksen. Millaista olisi elämä Dumasin kirjan Marseillessa ja Pariisissa, millaista autiolla saarella (Robinson Crusoe).

Hiiden kylän poika halusi tietää ja kokea. Televisiota ei ollut. Mutta radion nappuloita kääntämällä kuului ihmeellisiä asioita. ”Siin Tallinn, Täällä Tallinna”, ”Täällä BBC Lontoo” (suomenkielinen ohjelma). Vedimme veljien kanssa puihin antenneja, vedimme niitä talon katolta talousrakennuksen katolle. Ja alkoi kuulua ohjelmia kaikkialta maailmasta. Kansakoulussa ei opetettu edes pakkoruotsia, mutta radiosta oppi muutaman sanan useista eri kielistä. Japanista ”Okiki no hoso wa, Nihon Tampa Hoso Desu”, arabiasta ”Huna el Cahera” (täällä Kairo), ”La una de la madrugada de la mesquito catedral, esta es Ee-Aa-J(hota)-3tres, Radio Valencia”. Näitä kuulutuksiaa muistan yli 50 vuoden takaa. Radiosta oli tullut lapsuuteni Internet.

Töihin Ruotsiin 17-vuotiaana

Rahaa ei ollut, mutta sitäkin enemmän halua opiskella ja nähdä maailmaa. Nämä asiat yhdistin menemällä kesäksi Tukholmaan töihin pesulaan. Nordiska Tvätteriä Bergsgatanilla ei ole ollut vuosikymmeniin, mutta silti muistan, kuinka kesä 1967 avasi minut koko maailmalle.

30-vuotiaana Hollantiin työmatkalle

30 vuotta täytettyäni olin ollut vain Ruotsissa ja muutaman tunnin matkalla Kööpenhaminassa Ruotsin pesulatyömatkaa edeltävänä kahden viikon kielikurssilla lähellä Malmöä. Pääsin työmatkalle Hollantiin. Siitä alkoi matkustaminen lähelle ja kauas. Näistä matkoista kertoo tämä sivusto.

1980-luvun automatkoilla kirjoitimme teltalla iltaa viettäessämme päivän kokemukset käsin kirjaan. 2003 aloin kulkemaan yksin reppumatkoillani ja kirjoitin nettikahviloissa päivän kokemuksista sähköposteilla perheelleni ja muutamille ystävilleni. Kahviloiden koneissa ei ollut äätä eikä öötä ja niitä olen korjaillut tätä sivustoa varten. 2007 Intian matkallani olin jo Facebook-yhteisön jäsen ja kirjoitin kertomuksen paikan päältä, edelleen nettikahviloissa. Sitten ostin pienen mikrotietokoneen, jonka käyttö oli aika onnetonta pienen näppäimistön takia. Onneksi kone varastettiin Ghanassa 2011, jonka jälkeen aloin kirjoittamaan iPadilla. Mukana on ollut erillinen näppäimistö, koska sormella tökkimällä kaikki olisi tuskaisen hidasta.

Kertomukset on kirjoitettu paikan päällä joko saman päivän iltana tai 1-2 päivää myöhemmin. Siksi ne kertovat, mitä olen silloin kokenut paikan päällä. Näitä tuntemuksia en ole muuttanut.

Matkatavarat

Matkalla ei paljoa tarvita. Kun lähden matkalle laitan repun lentokoneen ruumaan. Vaaka osoittaa aina alle 10 kg lähtiessä. Takaisin tullessa vähemmän, koska heitän matkan aikana vaatteita ja muita matkatavaroita pois.

Lisäksi minulla on käsimatkatavarana olkalaukku, jossa on matkalukemista, iPad ja näppäimistö, lääkkeitä ja tärkeitä tavaroita. Niistä enemmän omalla sivulla.

Maiden laskenta

YK:ssa on jäsenmaita 193. Maissa, joissa olen käynyt, tulee olemaan yli 220 kun viimeinen maa on tullut nähtyä. Tämä johtuu siitä, että käytän maita laskiessani DX-maaluetteloa

DX-maaksi lasketaan myös lopetetut maat, mikäli maassa olevaa radioasemaa on kuultu maan ollessa itsenäinen. Minulla tällaisia lopetettuja nähtyjä maita ovat DDR ja Hongkong.

DX-maaksi lasketaan itsenäisen maan ulkopuolella tai siitä etäällä olevat alueet. Hawaii on DX-maa, jos siellä on käynyt ja USA on toinen maa, jos on käynyt jossain mantereen osavaltiossa. Luetteloitu maa on myös Länsi-Berliini, koska se oli Länsi-Saksan ulkopuolinen alue.