Ukraina

Odessa, Chişinău

11-13 marraskuuta
Pertti, Pertti Alaja. Oi maamme Suomi synnyinmaa

Oi Odessa, sä helmi Mustan meren. Odessaan lentomatka oli minuutin tarkkaa seikkailua, mutta perille päästiin. Helsingistä lähtö puoli tuntia myöhässä, minkä takia jatkolento Kiovasta Odessaan meni minuutin kanssa ihmetellessä. Kone oli jo lähdössä, mutta juoksemalla ehti jatkolennolle.

Odessassa matkalaukut heitettiin kasaan, eikä mitään liukuhihnoja ollut. Rakentavat uutta terminaalia.

Hotelli olikin yllätys. Hieno huone ja iso, ja halpa, mutta ei aamiaista. Siispä aamupalan hakuun. Odessa oli kauneimmillaan syksyisessä auringon paisteessa. Oli ravintoloita ja kahviloita, mutta talot olivat kuin ryssän helvetistä. Hienoja vanhoja taloja ennen vallankumousta ja suurin osa sitä paskaa, mitä rakennettiin Moskovan antamien suunnitelmien mukaan kaikkialle. Kestää kauan ennen kuin Ukraina pääsee irti Neuvostoliiton perinnöstä.

Odessassa poliisi näkyi kaduilla päivällä ja illalla. Se luo turvallisuutta. Suomessa poliisit vahtivat nettiä ja se tuo huonon mielen, eikä turvallisuudesta Suomessa välitä kukaan.

Ihmisten kanssa juttelujen jälkeen ymmärsi asioita enemmän. Ukraina tietää, että ovat jääneet jälkeen Baltiasta Neuvostoliitosta irtoamisen jälkeen. Baltia on saanut apua EU:sta. Siksi Ukrainan kansa janosi päästä Eurooppaan, sen rahoista osalliseksi. Mutta Ukrainan ja Venäjän vuosisataisen yhtenäisyyden vuoksi Venäjä ei sitä voinut hyväksyä. Siksi Krim ja siksi Itä-Ukrainan sotatoimet. Maailmaa nähnyt kulkuri näkee asian päivässä, mutta EU:n poliitikot eivät sitä ymmärrä, vaikka heillä kaikki asiantuntijat.

Jalkapallo Ukraina – Suomi 1-0.

Ennen ottelua loistava ateria stadionin lähellä olevassa Punainen Rapu-ravintolassa. Meren eläviä upeasti laitettuna. Voiko otteluhuumaan paremmin päästä.

Kaupunki oli illalla jalkapallohuumassa. Minäkin pääsin moneen selfie-kuvaan Suomi-poikana ja joulupukkina. Kansojen ystävyyden koki konkreettisesti. Olisi aika rankkaa, jos kansalliset piirteet poistettaisiin kaikkialta, myös urheilusta. Jalkapallo yhdistää, vaikka kyse onkin kansallistunteesta puolin ja toisin.

Stadion oli täynnä ukrainalaisia. Suomelle varattu sektori oli puolityhjä, koska sinne ohjattiin kaikki suomalaiset. Oli upeaa nähdä kuinka miehet huusivat Suomen puolesta, vaikka oltiin koko ajan alakynnessä pelissä. Ottelun alussa laulettiin kansallislaulu ja tippa tuli silmiin. On hienoa olla suomalainen, sanovat suvakit mitä tahansa.

Yleisön joukossa oli ex-ministeri Paavo Arhinmäki. Hän ei heiluttanut sateenkaarilippua. Hänkin oli yksi meistä. Suomen kannustaminen on miesten työtä. Suomen sektorissa oli 4-5 naista, kaikki muut miehiä, 25-50 vuotiaita. Keitä he ovat? Olisi hienoa tietää. Meitä oli muutama sata paikalla.

Heti ottelun alussa näki, että Suomi on altavastaaja. Silti Suomen pojat jaksoivat kannustaa Suomea koko ottelun ajan.

Minulla oli kylmä. Olin laittanut Kaijan vaalipitkätlämpöhousut ja verkkarit housujen alle, ja t-paidan ja kaksi pitkää lämmintä paitaa ja Australia-hupparin ja päällystakin, kaulaliinan, pipon ja hanskat ja silti loppupuolella tuli kylmä. Olin kuin Michelinmainoksen tönkkörengasmies.

Kun odotimme poispääsyä stadionilta, Suomen miehet osoittivat mielensä sympaattisesti. Laulettiin Pertti, Pertti Alaja ja jokainen tiesi, että se oli protesti Palloliiton johtoa kohtaan. Ja tappioiden jatkuessa silti uskomme pelaajiimme.

Laulettiin yhdessä ukrainalaiselle poliisipartiolle: On Suomi ihana, ihana. Suvaitsevaiset olisivat hävenneet, jos olisivat kuulleet kuinka jalkapallokansa on yhtenäinen.

Ottelun jälkeen oli matka puiston läpi. Pimeä ja ystävällinen. Suomalaiset joutuivat odottamaan poispääsyä stadionilta puolisen tuntia, koska pelättiin että fanit tappelevat keskenään. Mutta mitään välikohtauksia ei ollut. Yksi suomalaismies tuli juttelemaan, olenko Pauli. Hän kertoi olevansa fanini ja lukevansa kaikki kirjoitukseni. Oli hienoa huomata, kuinka kirjoitukseni koskettavat ihmisiä. Kuinka uskotaan huomiseen, vaikka kaikki tänään näyttää Suomessa tuhoisalta ja vaikealta.

Tuo fani ei usko nykyiseen hallitukseen eikä eduskuntaan, hän uskoo Vahteraan ja meidänkaltaisten tekemään muutokseen Suomessa. Kynällä on enemmän valtaa kuin kaikilla paskapuheilla eduskunnassa. Sen huomasin.

Matka Moldovaan

Sunnuntaiaamuna satoi. Siksi tuntui hyvältä lähteä Moldovaan. Bussi lähti kymmeneltä ja iltapäivällä ennen kello kolmea oli bussi perillä pääkaupunki Chisinaussa. Moldovan ilta oli sateinen, lumiräntäinen, kylmä. Silti oli hyvä olla.

Matkalla oli nähnyt kuinka maa elää viinitarhoista ja hedelmätarhoista. Neuvostoliiton kolhoosit näkyivät ränsistyneinä. Tilalla oli maanviljelystä ja lehmiä syksyn koleudessa. Kylät ja talot toisensa jälkeen olivat kuin Moskovassa suunniteltuja. Mutta silti näkyi usko siitä, että pärjäämme omillamme. Teemme työtä, emmekä tarvitse vieraan apua. Siitä tuli hyvä mieli. Näin elämän pitääkin kulkea eteenpäin.

Odessassa ja Chisinaussa on tullut mietittyä elämän tarkoitusta. Vaikka maat ovat köyhiä, ihmiset ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä. Täällä kommunismista siirryttiin yritteliäisyyteen mm. maataloudessa. On jotenkin outoa, että Suomeen tulee väkeä, jotka eivät ole laittaneet oman elämänsä eteen tikkua ristiin ja silti me heidät elätämme hautaan asti. Enemmän koen sympatiaa ukrainalaisia ja moldovalaisilta kohtaan, koska he rakentavat oman elämänsä itse ilman muiden apua.