Helsingissä oli yleisurheilun ensimmäiset MM-kisat vuonna 1983. Kisojen välipäivänä juostiin kaikille vapaa maraton, 42.195 metriä. Kisapäivän aamuna päätin lähteä jälki-ilmoittautuneena mukaan. Menin työpaikan kautta juoksutossut mukana. Kaksi työkaveria oli myös valmistautumassa kisaan. He kauhistuivat ajatustani ja kielsivät lähtemästä, kuulemma tappaisin itseni matkalla. Säikähdin. Juoksu radioitiin suorana ja itkin koko selostuksen ajan. En ole koskaan kuunnellut ketään, miksi siis nyt. Päätin, että kun seuraava minulle sopiva maraton tulee, lähden mukaan.

London, 1984

Lontoon maraton juostaan toukokuun alussa. Ilmoittauduin sinne. Juoksijoita oli hirmuinen määrä, yli 20.000. Minulta meni lähtölaukauksesta kuusi minuuttia ja 5 sekuntia oman juoksukelloni mukaan ennen kuin pääsin lähtöviivan alle. Nykyään juoksijoilla on juoksumittari jalassa ja kaikki saavat tarkan ajan. Tuo kuvan aika oli siis 4.04.02.

Juoksin varovasti ja puolimatkan aika oli 2.10. Mutta sitten juoksu tuntui hyvältä ja lisäsin vauhtia. Ohitin juoksijoita urakalla. Laskin, että nyt olen ohittanut jo tuhat. Sain siitä innostusta lisää ja loppu tuli ekstaasissa.

Maraton oli kokemuksena kuin parasta seksiä koskaan. Jäin koukkuun ja halusin kokea sen uudestaan ja uudestaan. Harjoituspäiväkirjojeni mukaan harjoittelin noin 1000 kilometriä vuodessa. Ja painoni oli vain 10 kg vähemmän kuin viime kesänä (2018). Minua sanottiinkin Suomen lihavimmaksi maratoonariksi. Mutta sitten näin yhden, joka oli vielä tukevampi.

London, 1987

Kolme vuotta myöhemmin olin työmatkalla Lontoossa. Päätin jäädä viikonlopuksi kaupunkiin ja juoksin sunnuntaina maratonin. Huuma oli tallella.

Kilometriä ennen maalia tajusin, että saattaisin ehtiä alle neljän tunnin. Aikaa oli 4 minuuttia ja 15 sekuntia. Juoksin kuin huumassa viimeisen kilometrin ja oma kelloni näytti 3.59.55. Maaliin päästyäni huusin niin kovaa kuin Hiiden kylän pojasta lähtee. Maalin kohdalla oli BBC:n kamerat ja kovaäänisiä. Koko puisto raikui huudostani.

Sairaanhoitajat riensivät paikalle hädissään, mitä on tapahtunut. Sanoin, että juoksin alle neljän tunnin. Ei hätää.

Viimeinen kilometrini oli hämmästyttävä. Matkalla kilometrin keskiarvo oli 5.41 eli Cooperin testissä 2100 metriä. Huomasin, että ihminen pystyy tahdonvoimalla ihmeisiin.