Pelottavaa jännitystä Saigonissa

by Pauli Vahtera on Wednesday, 10 December 2008 at 03:14 Vietnam tiistai 9.12, Ho Chi Minh City eli Saigon

Iltaruuhkaa Saigonissa

Yöllä klo 1 tulin Saigoniin. Manilassa klo on 2, joten matka kesti yli 2 tuntia. Tämä on hieno paikka. Kolahti heti. Minusta tuli heti miljonääri. Vaihdoin kentällä 50 euroa ja sain miljoonan. Tosin sillä ei voinut maksaa edes liian kallista taksimatkaa. Kuskille kelpasi vain USD ja niitä piti olla 25. Hotellissa kelpasi kortti, mutta vain usd määräisenä.

Aamulla heti kadulle. Skoottereita on aivan hirmuisesti. Ilma on todella huono. Joka toisella mopokuskilla on hengityssuoja. Aurinkoa ei savusumun läpi näy. Mutta jotenkin täällä on elämisen maku. Eikä täällä näe kurjuutta. Kehitysavun voisi ihan hyvin lopettaa.

Kun yhdestä Manilan naisesta olin päässyt tuli 2 tilalle. Klo 11 katsoin, minne menisin kahville. Kaksi nuorta naista tuli vastaan ja juttusille. He halusivat tulla kahville kanssani, koska heidän kaverinsa on tulossa Suomeen töihin tammikuussa. 33 v nainen oli eronnut, koska mies oli ottanut nuoremman. Mies oli kuulemma yli 60 v. Minulla on siis mahdollisuus. 25 v nainen oli sinkku. Jotenkin juttu lipsui taas naimakauppaan. Sanoin että yhdessä olisitte minulle juuri sopiva. 33+25=58.

Naiset halusivat nähdä kuvia Suomesta, joita näytin netistä. Kaikki tuntui niin viattomalta, että taas kontrolli petti. Olisi pitänyt hoksata kun halusin ottaa valokuvan, he kieltäytyivät muslimitaustaan vedoten. Saisin kuvata aamulla yhteisen illanvieton jälkeen. Siis mitä.

Kysyivät tykkäänkö vietnamilaisesta ruoasta. Totta kai. Sen takia täällä ollaan. Veljen vaimo tekee ruokaa nyt päivällä, mennään sinne. Ja taas minua vietiin. Velipoika oli aivan ihastuksissaan siskon uudesta miesystävästä. Hän on kasinon pelipöydän hoitaja. Haluanko nähdä korttitemppuja. En halua, tulin vain vierailulle. No, minut vietiin puolipakolla houkutellen yläkerran huoneeseen. Sisko istui viereeni ja lähenteli kun näin miten hän tiesi kaikki kortit, jotka valitsin. Hän näytti myös miten hän tiesi kaikki kortit, kun Black Jackissa tarvittiin juuri oikea kortti. Olin itse avannut uuden pakan. En tajua. Hän näytti myös miten he huijaavat kasinossa. Korttien numeroilla on merkit ihmisen kehossa, jolloin he voivat pelata kimpassa jonkun kanssa. Vähän kuin viittomakielen numerot.

Veli kertoi upporikkaasta thaimaalaisesta poikia ostavasta vanhasta thai ukosta, joka oli jotenkin häntä huijannut viikonloppuna korttipelissä.

Ja sitten yht äkkiä. Hei leikitään että sisko on minun vaimoni kun heille tulee vieras. No ihan hauska leikki.

Ja piru vieköön. Se thaipedofiilihomohan se siinä. Siskon mies on tullut Suomesta ja haluaa pelata rahasta. Eihän mulla edes ole rahaa, mitä nyt kengässä 100 taalaa. Mutta siskolla oli rahaa ja hän siis vaimonani laittaa rahaa pöydälle ja näin ostetaan pelimerkit. Voin pahoin. Miten tästä selviän. Mutta ei Vahteran poika tyhmä ole, vaikka hölmö olisikin. Sanon, että vaimo tuo minulle onnea, joten hän voi pelata puolestani. Ja vaimo voittaakin nopeasti 11.000 usd homopedofiililta.

Sitten homo saa hyvät kortit, mutta vaimo vielä paremmat. Tiedän, koska vaimo sai 21, jota ei voi ylittää. Homopedofiili avaa laukkunsa. Siellä on niin paljon rahaa, etten ole nähnyt edes pankkiholvissa. Homopedo nokittaa 78.000 dollarilla. Luottokorttini kelpaisi pelinhoitajaveljelle takuuksi. Tästä tuli pelastus.

Homopedo sanoo, ettei hän hyväksy luottokorttia, koska hän laittoi rahaa. Mistä hän tietää onko kortilla rahaa. Hänelle kelpaa raha, kulta ja nuoret pojat. Yök. Tekisi mieli olla mukana viemässä rahat.

Homo alkoi epäillä minua. Kysyi, olenko ollut Thaimaassa. Joo, 2 kertaa. Missä hotellissa? Enpä halunnut sanoa halpishotellin nimeä, joten en muistanut mitään.

Tuli neuvottelutauko. Kortit suljettiin kuoriin, jotka sinetöitiin. Homo tulisi takaisin 3 tunnin kuluttua. Olisi aikaa siihen asti tuoda kulta ja rahat. Minulle luvattiin kolmasosa potista, siis jotain 30.000 dollaria. Sisko olisi vaimoni koko Vietnamissa oloni ajan. Ja sellaista.

Sitten lähdettiin kultaostoksille. Luottokortilla ostettaisiin tarvittava määrä. Sanoin että limiitistä on jäljellä 1000 usd, ei sillä kultaa osteta. Mutta pihalla odotti taksi. Jos olisin maratonkunnossa, olisin juossut karkuun. Nyt en uskaltanut. Ajattelin, että karkaan ruuhkassa taksista. Mutta sisko tuli oikealle puolelle ja se 25 v tyttö vasemmalle. En pääse pakoon. Edessä istui vielä kolmas roteva nainen.

Pitkän taksimatkan aikana se nuorempi ja kauniimpi kertoo kuinka illalla pidetään bileet ja hän tanssii kanssani kaikki tanssit. Onkohan uusi vaimoni mustasukkainen.

Sitten ollaan kultakauppabasaarin edessä. Kolme naista saattaa minut kohti kauppaa. Yksi molemmissa kainaloissa ja se roteva takana. Näyttelen sydänkohtausta ja vaadin kahvia. Menemme sitten edessä olevaan ulkokahvilaan.

Ja lopullinen pelastajani oli se Kanervan tekstiviesti Tukiainen, joka sairastui malariaan. Siksi pidän malarialääkkeeni mahan päällä olevassa rahalaukussa. Naiset sanovat, että kerätään kaikki rahat yhteen, myös tuosta mahalaukusta. Kivaa, että muistutat, minulla on laukussa lääkkeet ja nyt otan yhden, koska tiistai on malariapäiväni. Koko ajan on puhelimessa veli antanut ohjeita ja kiristänyt minua kun maanittelu ei tehonnut. Ajattelin, ettei ne minua tässä paikassa ammu, joten sain rohkeutta uhoonkin. Sen verran tulin vastaan, että neuvoin heitä kertomaan pedofiilille minun saaneen jännityksestä sydärin ja joutuneen sairaalaan.

En halua miettiä, miten peli vietiin loppuun. Kävelen kauan ennen kuin uskallan ottaa taksin ja tulla hotelliin. Onneksi en ollut kertonut, missä olen ja tytötkin tulivat vastaan kaukana hotellista.

Huomenna aamulla lähden karkuun bussilla Pnom Penhiin. Vaikka Kambodsa on persläpi, on se nyt minulle turvallisempi kuin Saigon.