II 

Yrittäjänä Suomessa

Yrittäjänä aloittaminen

Useimmat siis ajautuvat yrittäjiksi. Paras tapa ajautua on tehdä sitä, missä yrittäjä on hyvä: esimerkiksi jossain harrastustoiminnassa. Tapasin yrittäjän, joka oli pikkupojasta asti ollut innostunut vanhoista autoista. 13-vuotiaana hän entisöi ensimmäisen museoautonsa. Harrastuksesta tuli vuosien kuluessa yritys, joka työllisti suurimmillaan 4–5 ulkopuolista henkilöä.

Monet ajautuvat yrittäjiksi työttömyyden kautta. Starttirahalla houkutellaan yrittäjiksi työttömyyskorvauksen luontoisen tulon avulla.

Yrittäjänä menestyminen edellyttää jonkun taidon tai tiedon hallitsemista. Kuvitellaan, että siivousfirman perustaminen se vasta helppoa on. Mutta sielläkin pitkäaikaisesti menestyvät vain ne, jotka hallitsevat alan, pitävät asiakkaitaan arvossa ja palvelevat heitä laadukkaasti. Kukaan ei voi yksin tehdä kovin suuria siivoustoimeksiantoja. Pelkästään etäisyydet ja työn ajallinen keskittyminen toimisto- ja aukioloaikojen takia on ongelma. Henkilöstön hankinnasta, alihankinnoista ja työn suunnittelusta tulee avaintekijöitä menestymiseen. Myös henkilökunnan ja alihankkijoiden tulee omata samat korkean laadun ja asiakaspalvelun vaatimukset, jotka yrittäjä itse täyttää. Puhdistuksessa tarvittavien laitteiden, tarvikkeiden ja puhdistusaineiden hallinta on tärkeä osa siivousalan yrittämistä.

Siivousalalla menestyminen edellyttää jatkuvaa tiedon ja taidon li­säystä. Siivooja on monitoiminen yrittäjä. Hän siivoaa, palvelee asiakkaitaan, markkinoi, hoitaa työntekijöiden palkat ja työtyytyväisyyden.

Silti kaikkialta löytyy markkinarakoja myös elämäntapayrittäjille. Yksi kannattavimmista vastaan tulleista yrityksistä on ikkunoiden pesuun keskittynyt yrittäjä, joka yksin ansaitsi vuodessa puolipäiväyrittäjänä kolminkertaisesti sen, minkä itse (muka) korkeasti koulutettuna KHT-tilintarkastajana. Markkinarako on siinä, että ikkunoiden pesu on monasti vaikeaa korkeiden paikkojen takia. Yrityksille ikkunat ovat näyteikkuna asiakkaille. Likaisten ikkunoiden tiloihin tuskin tulee asiak­kaita. Ikkunoita pestään harvoin, jolloin yhden kerran hinnalla ei ole merkitystä ostajalle. Tärkeintä on se, että työn laatu on hyvää ja yrittäjään voidaan luottaa.

Yrittäjän oman osaamisen merkitys on olennainen aloittamiselle. Jos henkilö saa toimeentulonsa muusta työstä kuin mistä yrittäminen alkaa, ei ongelmia tule, jos hoitaa päätyönsä edelleen hyvin. Mutta jos toimitaan samalla alalla, itsenäisen yrittäjän työn aloittaminen johtaa lopputiliin päätyöstä.

 

Yritys rekisteröidään moneen kertaan

Yritys rekisteröidään lukuisiin julkisiin rekistereihin, joiden avulla yrittäjää seurataan tarkkaan, joskus kuin rikollista. Jokainen yritys merkitään yritysmuodosta riippumatta kaupparekisteriin ja verottajan rekisteriin. Julkiseen kaupparekisteriin ilmoitetaan yrityksen johto, hallituksen jäsenet ja varajäsenet sekä tilintarkastajat ja varatilintarkastajat. Kaikista henkilöistä julkistetaan osoitetietojen lisäksi henkilötunnukset. Kaikkialla yhteiskunnassa varoitetaan identiteettivarkauksista, mutta se riski ei yhteiskunnan mielestä koske yrityksistä vastuullisia henkilöitä.

Yrityksen pitää erikseen ilmoittautua arvonlisäverollisten rekisteriin ja kun se alkaa palkanmaksun, työnantajarekisteriin. Satunnaisesti palkkaa voidaan maksaa ilman rekisteröintiä, mutta työnantajavelvoitteet eivät siitä vähene.

Yrityksen on rekisteröidyttävä jonkun eläkevakuutusyhtiön asiak­kaaksi työntekijän eläkemaksuja varten. Jos sitä ei tee kolmen kuukauden kuluessa, ovat sakot viiveestä huimat. Toiminimiyrittäjät, henkilöyhtiöiden vastuunalaiset osakkaat ja osakeyhtiön pääomistajat (omistus yli 30 %) ilmoittautuvat yrittäjäeläkejärjestelmään.

Julkishallinnolla on tullut kiire poistaa yrityksiä rekistereistä, jos niiden toiminta ei ole riittävän aktiivista. Poistoja kiirehditään, koska väitetään että niin estetään talousrikollisuutta (uskoisipa tuonkin joku). Jos verollista myyntiä ei tule noin vuoteen, poistetaan arvonlisäverollisten rekisteristä, vaikka vähennyskelpoisia ostoja olisikin. Näin yritys menettää oikeuden ostojen verovähennyksiin.

Kaupparekisteristä on poistettu yrityksiä, jotka eivät ole toimittaneet tilinpäätöstietoja moneen vuoteen tai jos on muuta syytä epäillä, että yrityksen toiminta on loppunut. Tämä menettely poistuu käytöstä kun verottaja pakkolähettää tilinpäätökset kaupparekisteriin. Poistoja on perusteltu sillä, että näin vapautetaan vanhoja nimiä uusiokäyttöön (!).

Ennakkoperintärekisteristä on tehty veljensä vartija-järjestelmä. Laskujen maksaja voi saada suojaa verottajalta vain, jos hän on tarkistanut palvelun laskuttajan olevan rekisterissä. Tarkistuksia on tehtävä jatkuvasti, jotta varmistaudutaan siitä, ettei maksun saajaa ole poistettu rekisteristä. Jos rekisterissä ei ole, on laskun summasta pidätettävä 13 % ennakonpidätystä, joka on tilitettävä verottajalle. Mutta turmiollista rekisteristä poistaminen tai merkinnän epääminen on aloittaville yrityksille. Rekisteristä poistetaan, jos toiminta ei ole alkanut riittävän nopeasti. Kun poisto on tehty, ei toimintaa voi enää alkaakaan, koska potentiaalisille asiakkaille tämä olisi osoitus yrityksen maksuhäiriöistä, yrityksen johdon yksittäisen jäsenen konkurssista tai talousrikollisuudesta. Poisto tehdään, vaikka mitään häiriöitä ei olisi, ja vaikka yrittäjä kuinka selostaisi alkuviiveen tai toiminnan alkavan lähikuukausina. Hankalimmat omakohtaiset tapaukset ovat olleet naisvirkamiesten kanssa, mistä se sitten johtuneekaan. Tiukkapipoisuudesta, sääntöjen tiukemmasta noudattamisesta, uskalluksen puutteesta vai halusta ehkäistä talousrikollisuutta vaikka lapsi menisi pesuveden mukana.

Ennakkoperintärekisteriin liittyy mielenkiintoinen piirre. Jos yritys ottaa osoitteeksi postilokeron, se poistetaan ennakkoperintärekisteristä. Samaan aikaan edunvalvontajärjestelmä on antanut pelkästään yhdessä kaupungissa kymmenille asunnottomille postilokero-osoitteen. Näin ihmisiä ei tilastoida asunnottomiksi. Yhteiskunta on siis kiinnostuneempi pienyrittäjän verojen maksuista kuin asunnottomista vähäosaisista.

Internetin YTJ-palvelun rekisteristä nähdään yritysten julkinen nykytilanne ja historia nimenmuutoksineen ja yritysrakenteissa tapahtuneine muutoksiin. Palvelu kertoo onko yritys ennakkoperintä-, työnantaja- ja arvonlisäverorekistereissä historiatietoineen.

Julkinen liiketoimintakieltorekisteri kertoo kaikille yrittäjistä, jotka tulee kiertää kaukaa. Väkivaltarikollisten nimiä sen sijaan ei kerrota kuin törkeissä tapauksissa. Kun yrittäjälle ei anneta mahdollisuuksia selvitä elämässään, jotkut siirtyvät toimimaan Viron kautta.

Kiinteistörekisterit kertovat kiinteistöjen omistajat, niissä tehdyt muutokset ja kauppahinnat.

Toimialakohtaisia rekisterejä on runsaasti eri tarkoituksia varten. Elintarvikealan tuottajat ja myyjät ovat elintarvikevalvontaa varten omissa rekistereissään. Tilintarkastajista pidetään julkista rekisteriä. Taloushallintoliitto julkistaa nettisivuillaan 800 hyväksytyn tilitoimiston yhteystiedot ja toimiston henkilökunnan määräluokan. Asianajajia voidaan julkisesta rekisteristä hakea jopa sukupuolen mukaan.

Oikeusministeriön kuulutusrekisteristä voidaan etsiä tietoja sulautuvista, jakautuvista ja lopettavista yrityksistä, osakepääoman alennuksista ja monista muista vireillä olevista toimista. Kauppalehden ja Suomen Asiakastiedon nettipalveluista voidaan nähdä yritysten maksuhäiriötietojen lisäksi tilinpäätökset, kaupparekisteriotteet, vastuuhenkilöt, yhtiöjärjestykset ja yrityksistä tehdyt analyysit.

Uusia rekisterejä suunnitellaan koko ajan. Verovelkarekisteristä tulee julkinen häpeäpaalu, joka tuhoaa maksuvaikeuksissa olevat yritykset lopullisesti. Kaupparekisteriin on ilmoitettava viipymättä, jos yritys on menettänyt oman pääomansa, vaikka yritys sinänsä kykenisi hoitamaan maksunsa. Tieto julkistetaan, jolloin loppulaskenta pääsee alkamaan. Jos ilmoitusta ei tee, hallituksen jäsenet joutuvat henkilökohtaiseen vastuuseen yhtiön veloista.

Pörssiyhtiöiden omistajat on rekisteröity arvopaperikeskukseen tai itsenäisten salkunhoitajien rekistereihin. Hallintarekistereiden taakse kätkeytyy monen suomalaisenkin omistukset. Muiden yhtiöiden julkinen omistajarekisteri olisi helppo tehdä veroilmoitusten kautta ja vaikka se ei olisikaan jatkuvasti ajan tasalla, sen avulla voisi moni kupru paljastua. Valtiohan tietää omistukset tarkkaan veroilmoitusten ja varainsiirtoveroilmoitusten avulla. Jostain syytä valtiolla on suuri
tarve kertoa kaikille yritysten vaikeuksista, mutta omistukset halutaan salata.

Myös yksityiset yritykset rekisteröivät yrityksen tietoja ja saavat niiden kautta liiketoimintaa. Luottotieto- ja luottoluokitusyritykset kertovat maksua vastaan yritysten luottokelpoisuudesta ja jopa laskujen maksukäyttäytymisestä. Internetin myötä on tullut erilaisia luettelopalveluja yrityksistä, toimialoista ja yhteystiedoista. Aivan liian moni niistä on vain rahastusta, eikä niillä ole mitään positiivista merkitystä luetteloitujen yritysten toimintaan.

Eniten yritysten tietoja löytyy Google-palvelusta hakemalla.

 

Yritysmuodon valinnasta

Yritys voi toimia toiminimenä, avoimena yhtiönä, kommandiittiyhtiönä, osakeyhtiönä, julkisena osakeyhtiönä ja osuuskuntana. Monet yhdistykset harjoittavat liiketoimintaa kilpaillen yrittäjien kanssa. Säätiötkin harjoittavat joskus liiketoimintaa ja vaikeuttavat yritysten toimintaa verovapauksillaan. Osakeyhtiö voi toimia holding-yhtiönä, jolloin sen tehtävänä on omistaa tytär- ja sisaryhtiöiden osakkeita, sijoitusyhtiönä omistaen pörssi- ja muita osakkeita ja rahamarkkinasijoituksia tai kiinteistöosakeyhtiönä.

Pienimuotoisen yrittämisen verotus suosii toiminimeä ja henkilöyhtiötä, koska niiden verotus toimitetaan ansiotulon verotuksena. Jos tulot ovat vähäiset, jäävät verotkin pieniksi. Sen sijaan osakeyhtiö ja osuuskunta maksavat aina 26 % (2011) tuloksestaan veroa.

Verojen määrä on vain yksi yritysmuodon valinnan tekijä, eikä edes tärkein. Kun yritys toimii osakeyhtiönä, sen vastuut eivät välttämättä koske yrityksen omistajia.

Jos yrittäminen aloitetaan sivutoimisena, toiminimen tai henkilöyhtiön tulot lisätään henkilön muihin tuloihin, jolloin verojen määrä voi olla suuri marginaaliverotuksen takia. Eläkemaksun määrään yritysmuoto ei vaikuta, koska eläkemaksu määrätään yrittäjätulosta myös osakeyhtiössä. Henkilöyhtiössä yrittäjä voi nostaa rahaa yhtiöstä, mikäli yhtiön kassa sen mahdollistaa. Liian usein käykin niin, että yrittäjäperhe käyttää liikaa yrityksen rahoja.

Moneen yritystoimintaan liittyy suuria vastuita. Lääkäri voi joutua maksamaan potilasvahingosta, tilintarkastaja ja tilitoimisto virheellisistä tilinpäätöksistä, elintarvikkeiden kauppias pilaantuneen ruoan vahingot, tuotteiden valmistaja virheellisten tuotteiden seuraukset jne. Aina eivät vakuutukset korvaa menetyksiä, ei ainakaan täysimääräisesti. Henkilöyhtiöön on vaikeampaa jättää rahaa pahan päivän varalle, koska voitot on korkeammin verotettu ja yhtiön raha voidaan ottaa omaan käyttöön. Osakeyhtiöön puskurin kasvattaminen tulorahoituksella pienemmällä verotuksella on helpompaa.

Usein henkilöyhtiön tai toiminimen verotusetu menetetään huomaamatta kun yritys yhtäkkiä alkaakin tuottaa hyvin. Käytännössä yhtiömuodon muutos osakeyhtiöksi tehdään liian myöhään ja aiemmin saatu verotusetu voidaan menettää lyhyessäkin ajassa.

Jos yhtiössä toimii yrittäjänä kaksi tai useampia henkilöitä, ei henkilöyhtiömuodossa saada mitenkään tehtyä oikeudenmukaisia sopimuksia mm. koska osakkaat vastaavat yhtiön sitoumuksista koko omaisuudellaan.

Suosittelen osakeyhtiön perustamista, ellei ole hyviä syitä toimia toiminimenä. Avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö voi olla perheyrityksen (isä, äiti, lapset) yritysmuoto niin kauan kun tulot jäävät vähäisiksi. Toiminimi voi olla pienimuotoisen yrittämisen yritysmuoto. Jos osakeyhtiön tulos on vähäinen, se joutuisi maksamaan enemmän veroa kuin pienestä palkkatulosta maksetaan. Tämä voidaan välttää sillä, että osakeyhtiö maksaa palkalla omistajalle yhtiön tuloksen nollaksi. Ainoa verotustappio tällöin tulee sosiaaliturvamaksusta, joka yrittäjän palkasta on maksettava (2,12 % 2011). Jos yritys tarvitsee rahat, voi osakas jättää nettopalkkansa yhtiöön saamiseksi osakkaalle ja velaksi yhtiölle.

Osakeyhtiön minimiosakepääoman 2500 euroa voi käyttää yritystoiminnan aloittamisen menoihin (kaupparekisterimaksu, laitteiden ja tarvikkeiden hankinta), minkä vuoksi osakepääomasta ei aiheudu henkilöyhtiöihin verrattuna ylimääräisiä menoja.

Osuuskunnan perustaminen tai pienosuuskunnan jäsenyys on yhä useammin myös pienyrityksen vaihtoehto. Osuuskunta sopii erityisen hyvin silloin kun yrityksen ei tarvitse kerätä merkittävästi omia pääomia toiminnan rahoittamiseksi. Osuuskunnasta poislähtevä jäsen saa osuuskunnasta sijoittamansa osuusmaksun lisäksi osuuden vararahastoon siirretystä voitoista ja muista rahastoihin siirretyistä varoista. Osuuskuntaan uuden jäsenen mukaantulo on verotuksellisesti turvallisempaa kuin osakeyhtiön uuden osakkaan tulo.

Osuuskunta on turvallisempi lähtökohta muussa yritysmuodossa tapahtuvaan yrittämiseen. Osuuskunnan jäseninä toimineet yrittäjät perustavat osakeyhtiöitä ja muita yrityksiä riittävän kokemuksen saatuaan. Pienosuuskunnat ovat siis tietynlaisia yrityshautomoja. Ne voisivat toimia esimerkiksi tilitoimistovetoisina, jolloin tilitoimisto hoitaa kaiken tarvittavan hallinnon ja osuuskunnan jäsen toimii asiakasrajapinnassa. Yrittäjä saisi osuuskunnasta toiminnan kulujen lisäksi korvauksen työstään palkkana, koska muuta oikeudenmukaista menettelyä tulojen saamiseksi ole. Tappiollisen toiminnan yrittäjän tulisi rahoittaa osuuskunnalle antamalla lainalla, jonka saa takaisin vain oman toiminnan tulevista voitoista. Osuuskunnan yrittäjäjäsen olisi kirjanpidossa erillinen laskentakohde, jossa hänen toimintansa tulot ja menot selvitetään.

Uudentyyppisistä osuuskunnista esimerkki on Crime Time osuuskunta, jossa kirjailijoiden tekijänoikeuskorvaukset ovat olennaisesti suuremmat kuin perinteisissä kustantamoissa. Palkkioiden määrä ei tosin riipu niinkään suuremmista myyntituloista, vaan siitä, että kustannusyhteisön kiinteät kulut on minimoitu ja nämä kulut saa kirjailija omana palkkionaan

 

Tilikauden valinnasta

Suomen pääomatulojen verotus uudistettiin vuonna 1993. Silloin olisi jokaisen suomalaisen osakeyhtiön pitänyt ottaa tilikaudeksi kalenteri­vuosi. Tuhannet osakeyhtiöiden omistajat ovat maksaneet liikaa veroja, koska osinkojen verotuksen perustana oleva nettovarallisuus on määritelty edellisen tilikauden oman pääoman mukaan. Jos tilikausi on päättynyt 30.6., siirtyy tilikauden tulos ajalta 1.7.–31.12. vuodella eteenpäin nettovarallisuuslaskennassa. Tästä puolen vuoden voitosta jää saamatta yhden vuoden 9 % verovapaa osinko. Tähän pääsääntöön tasoittavasti vaikuttavat yrityksen tappiolliset tilikaudet ja pienet tulokset. Jos rahat jätetään yritykseen, verotustappio lievenee yrityksen lopetuksen yhteydessä.

Tämä tilikausitieto on hyvä esimerkki monimutkaisesta lainsäädännöstä, jonka yksityiskohdista eivät edes auktorisoidut tilitoimistot ja tilintarkastajat ole olleet aina tietoisia. Jotkut eivät ole halunneet puuttua asiaan, koska kalenterivuoden tilikausi tuo tiliammattilaisille suuret talviruuhkat, joita nämä poikkeavat tilikaudet mukavasti leikkaavat.

Toinen kysymys tietenkin on, miksi osingonjaon verotus on säädelty näin. Yhtä hyvin olisi nettovarallisuuslaskennan perustaksi voitu valita viimeinen tilinpäätös, koska se on myös verotuksen perustana. Jonkinlainen sormituntuma on, etteivät tällaiset säännökset ole vahinkoja. Virkamiehillä on kiusaus tehdä esityksiä ja ohjeita, jotka johtavat verojen määrän lisääntymiseen, epäoikeudenmukaisestikin.

Jos yrittäjätulojen verotuksessa pääoman tuottoa alennetaan merkittävästi, tilikauden merkitys vähenee.

 

Pienyrityksen tuotto

Tilinpäätöksistä ei pysty suoraan näkemään, mikä on pienen yrityksen tuotto, eikä tilinpäätöslukuja voida verrata muihin pienyrityksiin, eikä varsinkaan isoihin yrityksiin. Verokeskustelussa on esitetty, että pienen yrityksen sijoitetun pääoman tuotto olisi keskimäärin 18–20 prosenttia. Pieneen osakeyhtiöön sijoitetaan yleisimmin 2500 euron osakepääoma, josta 20 prosentin tuotto olisi 500 euroa. Näin tuottoprosenttia ei kuitenkaan lasketa.

Sijoitetun pääoman tuotoksi katsotaan tulos ennen veroja, johon lisätään rahoituskulut. Yrityksen tuotoksi katsotaan siis myös maksetut korot ja verot. Sijoitetuksi pääomaksi lasketaan kahden vuoden keskiarvona oma pääoma lisättynä korollisilla veloilla. Korollisia velkoja ovat pankkilainat ja osamaksuluotot. Korolliseksi velaksi ei katsota eräpäivän ohittaneita maksamattomia veroja, vaikka käytännössä niiden yhtey­dessä aina on kyse kalliista veroluotosta. Oma pääoma taas on osakepääoman lisäksi yrityksestä nostamattomat tulokset. Tuloksen taustalla voi olla vuosien palkaton työ, mutta sehän ei olekaan ”pääomaa”. Tilinpäätöksessä on muitakin kummallisuuksia. Siirtoveloissa on eriä, joista käytännössä maksetaan isoja korkoja, kuten työeläkemaksuvelat, vaikka itse työeläkemaksulaskussa ei edes ole sanaa korko. Myös lomapalkkavelasta maksetaan käytännössä korkoa, koska palkankorotusten takia loma-ajan palkka maksetaan suurempana kuin se tilinpäätöshetkellä on laskettu. Myös yrityksen poistosuunnitelma ja leasingvuokratun kaluston määrä vaikuttaa tulokseen.

Tuottoon vaikuttaa olennaisesti se, miten omistajayrittäjä ottaa oman tulonsa yhtiöstä. Jos hän ottaa sen palkkana, tuotto alenee. Jos sama tulo otetaan osinkona, tuotto on parempi. Jos yhtiö tuottaa huonosti, jättää omistaja palkkansa nostamatta, koska velaksi ei kannata palkkaa maksaa. Näin todellisuudessa tappiollinenkin yritys voi näyttää voitolliselta. Asia tulee vielä monimutkaisemmaksi, jos yrittäjäperhe osallistuu yrityksen toimintaan.

Pienyrityksestä on aivan turhaa laskea sijoitetun pääoman tuottoprosentteja, koska ne eivät kerro mitään edes yhden yrityksen eri vuosista. Lukuja lasketaan yritys- ja muita tutkimuksia varten, koska tietokoneet suoltavat automaattisesti kaikenlaisia lukuja tutkijoiden ja virkamiesten iloksi. Yrittäjää itseä kiinnostaa vain se, montako euroa on jäänyt kassan pohjalle.

Vuosikymmenten mittaan olenkin joutunut usein selittämään yrittäjille, miksi tilinpäätös osoittaa voittoa, josta maksetaan verot, vaikka yrittäjä itse ei ole saanut mitään korvausta työstään.

Itse oivalsin tämän konkreettisesti vasta kun aloin kustantamaan omia kirjojani. Kirjan myyntituloista valtio sai arvonlisäverojen lisäksi yrityksen tuloveron. Itse en saanut mitään, koska rahat olivat kiinni kirjavarastossa sekä ostetuissa tietokoneissa ja ohjelmissa, joista tehtiin verotuksessa poistot.