Kirjan motot

Bruttokansantuotteen kasvuun perustuva kansantalous vie tulevien sukupolvien elämisen mahdollisuudet. BKT:n jatkuva kasvu ei ole mahdollista. Yhteiskunnallisten päätösten ei tule tukea jatkuvaa kasvua, vaan hyvää elämää.

Jokaisella meistä on ensisijainen vastuu omasta ja läheistemme elämästä. Jotta suurempi oma vastuunotto olisi mahdollista, yritystoiminnan byrokratiaa on purettava merkittävästi.

Yrittäjät eivät tarvitse verokannustimia eivätkä yritystukia: heille riittää kun yhteiskunta kohtelee heitä reilusti ja tasaveroisesti muiden kansalaisten kanssa. Nyt niin ei ole, vaan yrittäjät ovat yhteiskunnan syrjityin
kansanryhmä.

Velkaantuminen on loppu. Yhteiskunta ei voi jatkuvasti velkaantua. Parhaiten velkaantumista voidaan torjua sillä, että Suomessa asuvat ihmiset ottavat enemmän vastuuta omasta ja lähimmäistensä elämästä.

Suomessa on helppo yrittää

Suomessa on helppo yrittää. Ehkä helpointa maailmassa. Yleensä eniten asiasta kitisee ne, jotka ei haluaisi yhdessä sovittuja pelisääntöjä noudattaa 😉  (Kauppalehden internet keskustelupalstalta 7.7.2009)

Yleisen väittämän mukaan Suomessa on helppo yrittää. Voi olla, että maailmassa on maita, joissa yrittäminen on vaikeampaa, mutta yrittämisen ympäristöä ei voida säätää sen mukaan, että jossain saattaisi olla vieläkin vaikeampaa. Puhe yrittämisen helppoudesta on tietämättömyyttä paremmasta.

Helposta yrittämisestä puhuvat yrittäjistä ne, jotka ovat menestyneet ja joiden toiminta on niin laajaa, että he ovat voineet antaa kaiken byro­kratian muitten tehtäväksi. He eivät koe yrittämisen tuskaa henkilökohtaisesti.

Suuri osa selviytyy verotuksestakin ihan hyvin, mutta kaikilla ei suinkaan mene verottajan kanssa helposti. Verojen maksuvaikeuksia on useimmilla yrityksillä ainakin ajoittain. Muihin vaikeuksiin verottajan kanssa voi joutua, vaikka olisi noudattanut parhaan kykynsä mukaan pelisääntöjä ja vaikka käyttäisi tämän tukena ammattimaisia tilitoimistoja ja tilintarkastajia. Jokainen kansalainen on ihminen, jolla on perhe ja oma lähipiirinsä. Siksi verotusvirheitä ei saisi tulla yhtään. Maailma ei kuitenkaan ole reilu ja monen yrittäjän on käynyt huonosti, vaikka olisi toiminut vilpittömästi ja rehellisesti.

Pahinta Suomessa on kuitenkin epäonnistuneen yrittäjän kohtalo. Häntä kohdellaan huonommin kuin rikollisia. Hänellä ei ole edes väki­valtarikollisen ihmisoikeuksia. Kaikki eivät voi onnistua yrittämisessä ja yhteiskunta tukee kaikkia, jotka eivät pärjää omillaan, paitsi yrittäjiä. He ovat ikään kuin hylkiöitä sen takia, etteivät onnistuneet tuomaan yhteiskunnalle lisää rahaa yhteiseen hyvään käytettäväksi.

Kirjan tarkoituksena on osoittaa yrittäjäksi aikoville, poliittisille päättäjille, virkamiehille ja yrittäjäjärjestöjen edustajille kuinka monisäikeistä yrittäjän arki on. Tämä kirja ei ole yrittämisen oppikirja. Toivon, että yrittäjäksi aikova lukisi kirjan ensin ja sen jälkeen menisi ELY-keskukseen hakemaan yrittämisen edellyttämät tiedot ja lomakkeet. Kirja pitäisi lukea lomakkeiden täyttämisen jälkeen vielä kerran. Ja sen jälkeen lähdettäisiin yrittämään.

Jos yrittäjä tietäisi kaiken yrittämisen arjen hyvät ja huonot puolet ennen aloittamistaan, hän ei ehkä uskaltaisi yrittää lainkaan.

Kirjan tarkoitus on lisätä yrittämistä, koska se on kaunein tapa ottaa oma vastuu omasta elämästään. Yhteiskunnallamme ei ole enää varaa pitää kaikista huolta, koska rahat ovat loppu. Siksi kirjassa on paljon esityksiä siitä, miten yrittämisen edellytyksiä voidaan parantaa Suomessa. Esitykset eivät ole etuoikeuksien ja kannustimien vaatimista, vaan päinvastoin nykyisten etuoikeuksien purkamista ja oikeudenmukaisuuden ja reiluuden tuomisesta suomalaiseen yrittäjyyteen.

Kirjan tärkeimmät uudistusesitykset

EU:n yrityskokomääritelmän mukainen nykyinen jako:

Kirjan esittämä jako, joka huomioitaisiin lainsäädännössä:

Kirjassa käsitellään keskisuuria ja suuria yrityksiä vain vertailukohtana pienyrityksille. Kirja keskittyy pienyrittämiseen Suomessa.

  1. Kevennetyt menettelyt pienyrityksille,  etenkin itsensä työllistäville nanoyrityksille

Suurin osa käsityö-, palvelu- ym. ”luovan alan” yrityksistä eivät kykene rakentamaan sellaista liiketoimintaa, joihin pätisivät ns. ”normaalin” liiketoiminnan säännöt. On turha puhua kasvusta, jos liikevaihto yltää nippa nappa edes kulujen kattamiseen ja jonkinlaiseen elannon turvaavaan tulokseen.

Näille sanan varsinaisessa merkityksessä oleville pienille yrityksille ja niiden yrittäjille (nanoyrityksille) on luotava kevennetyt mallit yrittää ja työllistyä (ei siis työllistää). Parempi on että ihmiset tekevät mitä kykenevät ja haaveilevat, vaikka sitten kuinka niukasti kuin että roikkuisivat yhteiskunnan sosiaalitukien varassa.

Pakollisen arvonlisäverovelvollisuuden raja esitetään nostettavaksi suomalaisen keskipalkkaisen palkansaajan tasolle, eli 50 000 euron vuosimyyntiin. Sitä pienemmät yritykset voivat hakeutua arvonlisä­verovelvolliseksi.

Puuhayrittäjät eli itsensä elättävät nanoyritykset, joiden myynti jää kuukaudessa alle 1000 euron, jäävät kokonaan kirjanpito- ja verovelvollisuuden ulkopuolelle, mikäli he sitoutuvat olemaan turvautumatta sosiaaliturvaan. 

  1. Kassavirtaverotukseen siirtyminen ja mikroyritysten kassavirtakirjanpito

Kirjan punainen lanka on rahojen riittäminen. Kassavirta on tärkeintä. Ja erityisesti huominen kassavirta. Nykyiset kirjanpito- ja verolait lähtevät tuloksen laskennasta, mutta tulos ja kassavirta ovat aivan eri asioita. Tuloksella ei tee mitään, jos rahaa ei ole, vaikka siitä veroja tuleekin maksettavaksi. Kirjassa esitetään siirtymistä kassavirran verottamiseen sekä pienimpien yritysten kirjanpidon perustuvan kassavirtojen laskentaan.

Tilinpäätöstä koskevia lakeja halutaan muuttaa siten, että sijoittajat saisivat otteen myös pienistä yrityksistä, kirjanpidon kustannukset kaksinkertaistuvat ja yrittäjä itse ymmärtäisi kirjanpidostaan nykyistäkin vähemmän. Yksi kirjan tavoite on estää ”IFRS for SME”-hankkeen (IASB:n valmisteleman International Financial Reporting Standards for Small and Medium size Enterprices) toteutuminen Suomessa.

Lisäys: Pidän kassavirtaverotusta parhaimpana ratkaisuna. Koska sitä ei 20 vuoden jälkeenkään ymmärretä, olen alkanut kannattamaan Viron yritysverotuksen soveltamista Suomessa.

  1. Yritystoiminnassa epäonnistuneille yrittäjille uusi mahdollisuus

Valtio ajaa yrityksiä konkurssiin sen takia, että verot ja maksut ovat 70 %:sti etupainotteisia eli ne maksetaan ennen kuin vastaavat tulot ovat käytössä. Konkurssilait tuhoavat paitsi yrityksen, työpaikat, yrittäjän elämän, mutta myös yrittäjäperheen elämän. Sen sijaan jos iso yritys tekee konkurssin, joutuvat vaikeuksiin vain tavarantoimittajat. Johto ja omistajat pääsevät pälkähästä. Kirjassa esitetään yritysten epäonnistumisen aiheuttamien vahinkojen lieventämistä ja uuden mahdollisuuden antamista yrittäjille.

  1. Yritystuet poistettava haitallisina

Yritystuet esitetään kaikki poistettavaksi. Jos tukea tarvitaan, jaetaan pääomalainoja. Eli jos yrityksellä menee hyvin, se pystyy tuen maksamaan takaisin. Jos menee huonosti, toteutuu tukijan riski. Tuet vääristävät kilpailun ja johtavat erilaiseen keinotteluun, jopa korruptioon.

  1. Pienten yritysten työantajavelvoitteiden vähentäminen

Pieni yritys joutuu nopeasti rahavaikeuksiin, jos se ei saa riittävästi tuloja. Yrityksen tulisi voida lomauttaa tai irtisanoa työntekijä kahden viikon irtisanomisajalla. Työntekijälle taas pitää olla korotettu palkkaperustainen työttömyysturva kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, millä kompensoidaan nopeutettua menettelyä työsuhteen keskeyttämisessä/lopettamisessa.

  1. Viranomaismaksujen myöhentäminen ja sanktioiden alentaminen

Kaksi kolmasosaa veroista ja maksuista maksetaan ennen kuin yrityksellä itsellään on vastaavia tuloja käytettävissään. Yritys joutuu maksamaan nämä rahat velaksi etenkin toiminnan alkuvuosina. Valtio käyttää kuitenkin kaikki rahat ja loput lainaa, joten yritysten etukäteismaksuja ei tarvita. Arvonlisävero- ja työnantajamaksuja sekä ennakkoverojen maksupäivämääriä on merkittävästi myöhennettävä sekä maksuviiveiden korko- ja muita maksuja alennettava.

  1. Yrittäjille riittää reilu ja tasapuolinen kohtelu

Yrittäjät eivät tarvitse helpotuksia eivätkä kannustuksia, mutta yrittäjiä on kohdeltava reilusti tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Yhteiskunnan valvonta- ja rangaistuskoneisto yrittäjiä kohtaan on monin verroin suurempi kuin rikollisten valvontaan ja rikosten ennaltaehkäisyyn käytetyt voimavarat. Myös rangaistukset yritystoiminnan virheistä ovat kohtuuttomia kun niitä verrataan esimerkiksi väkivaltarikoksista tuomittuihin rangaistuksiin.