Kansakoulun eka luokka vuonna 1956

Kansakoulun ekaa luokkaa opetti Ella Nyyrikki, joka oli vanhapiika, joka oli Hiiden koulussa opettajana yli 40 vuotta. Ella jotenkin ihastui meikäläiseen ja luuli, että minulla on hyvä lauluäänikin. Sain kahdeksikon laulusta, ja jouduin laulamaan luokan eteen, kun oltiin löydetty tällainen laulajapoika kylältä. No, seuraavalla luokalla opettaja näytti kaapin paikan ja sain kuutosen.

Sodan jälkeiset suuret ikäluokat tulivat kouluun ja meitä oli iso liuta lapsia luokalla.

Hiilden kansakoulun I luokka 1956

Hiilden kansakoulun I luokka 1956. Kuva suurenee click

Kuvan ylärivissä, vasemmalta oikealle:

Keskirivissä

 

Eturivissä

Luokkakuvassa oli siis yksi tyttö, jonka nimi ei tullut mieleen. Mirjan ja Marja-Leenan välissä on siro vaalea tyttö, jonka muistan muuttaneen pois Hiidestä jo alaluokilla. Löysin Marja-Leenan Salosta, joka auttoi Ailan nimen kanssa, mutta hänkään ei muistanut tätä yhtä tyttöä. Internetistä löytää muuten meidät vaikkei avioliiton takia muuttunutta nimeä tiedäkään. Sen verran netti on tietämätön, että jos on muuttanut Perttelistä pois ennen vuotta 1971, ei tyttönimellä naista löydä. Oli muuten hauskaa jutella Marja-Leenan kanssa, vaikka en ole häntä nähnyt 40 vuoteen. Oli kuin olisimme olleet samalla luokalla vasta eilen.

Luokallamme oli siis 27 oppilasta. Koko Hiiden koulussa on nykyään 45 oppilasta.

 

Koulunkäynti

Nykyään puhutaan suurista koululuokista. Meillä oli ensimmäisellä kansakoululuokalla noin 30 lasta. Kun mentiin ylöspäin, oli aina kaksi luokkaa yhdessä. II ja III luokka, IV ja V luokka sekä VI ja VII luokka olivat samassa huoneessa ja opettajia oli vain yksi. Mitään kouluavustajia ei ollut. II luokalla luokkahuoneessa oppilaita oli siis pitkälti yli viidenkymmenen. Yhteisiä tunteja voitiin pitää urheilussa ja laulussa. Lukeminen ja matematiikka ei onnistunut yhteisopetuksessa, koska lapset olivat niin eri tasolla vuoden ikäeron takia. Siksi kun toiset opettelivat matematiikkaa, toiset piirustivat hiljaa ja kiltisti. Yläluokilla voitiin opettaa historiaa ja maantietoa jo ristiin, eli luokassa opetettiin samoja asioita ja seuraavana vuotena taas toisia asioita, jolloin kaikki saivat saman opetuksen.

Opettaja Wecksell olisi siis maksanut oppikouluni, mutta olisin päässyt kouluun vasta vuotta muita myöhemmin, koska hän otti asian esille vasta 5. luokan keväällä. Isälle se oli kova pala, ettei pystynyt lapsiaan kouluttamaan, mutta keskustelu oli kuitenkin lämminhenkinen. Olisin saanut vapaaoppilaspaikan, mutta meillä ei ollut bussimatkaan rahaa, ja siksi koulu jäi käymättä.

Ella Nyyrikki oli ollut opettajana Hiiden koulussa yli 40 vuotta. Hän on sanonut, ettei koulussa ole koskaan ollut niin lahjakasta oppilasta kuin Pauli-poika. No, eipä varmaan monessa muussakaan koulussa. Kun kauppaopistossa pidettiin tietokonealan soveltuvuustestit, oli yhtenä tehtävänä laskea 40 päässälaskutehtävää 4 minuutissa. Jorma sai lasketuksi nippa nappa kaikki, mutta minulta meni vain puolet käytössä olleesta ajasta. Nostin käteni ylös kun laskut oli laskettu, ja testaajat sanoivat, ettei tuollaista ole koskaan nähty. Testattavia nuoria oli sata, eivätkä muut 98 saaneet kaikkia lasketuksi. Hieman tuli balsamia haavoille, koska testatuista luokista kolmannessa oli vain ylioppilaita.

Oli Hiiden kylässä muitakin fiksuja oppilaita meidän perheemme ohella. Hyvin ovat menestyneet Tahkokallion lapset, jotka kaikki menivät oppikouluun. Keijo Tahkokallio on kuuluisa psykologi, joka on kirjoittanut monta kirjaakin. Olli Tahkokallio taas on arvostettu korvalääkäri. Jouko taas menestyi tietokoneissa. Nuorin lapsista Merja Tahkokallio on tunnettu tietotekniikan osaaja nimellä Merja Hiltunen.

Koulussa opeteltiin uskontoa, laskentoa, maantiedettä ja historiaa. Äidinkielen (lukeminen) tunneilla luettiin mm. Kalevalaa. Kirjoittaminen oli vahvinta Paulia jo kansakoulussa ja se itseoikeutetusti kympin arvoista. Voimistelua ja urheilua oli lauantaisin. Sitten oli käsitöitä, piirustusta ja laulua. Ella Nyyrikki ihastui laulamiseeni ja antoi minulle kahdeksikon (10 oli siis paras arvosana). Taisi kuulla vähän huonosti, koska Terttu Lehto alensi laulamiseni kuutoseksi. Yläluokilla Lehto lupasi numeron lisää kaikille, jotka ovat ahkeria laulutunneilla. Lauloin ja hoilasin kaikki laulut ja laulukokeessa esitin Metsäkukkia. Vaan ei hän minulle seiskaa antanut ja siksi kansakoulun päästötodistuksessa on kuusi kymppiä, paitsi piirustuksessa 9, lukemisessa 9, voimistelussa 8, käsitöissä 7 ja laulussa 6. Kotitaloudestakin sain kympin, joten opettajat hoksasivat millainen itämaisten ruokien kokki minussa piileksikään. Keskiarvoksi tuli vain 9,0 käytännön aineiden vajavaisuuksien takia. Kansalaiskoulussa ei ollut tällaisia taitoaineita ja sieltä tuli vain kymppejä. Jopa metsänhoidossa.

Käsityöni olivatkin aina onnettomat. Toisella luokalla piti virkata pannulappu. Kun siitä ei tullut neliön muotoinen, leikkasin sen saksilla neliöksi. No, lappu rispaantui hetkessä käyttökelvottomaksi. Seitsemännellä luokalla tehtiin jakkara. Jalat piti sahata koivuhalosta. Yksi jaloista oli klenkka, koska narulla kiristettävä saha ei totellut sahaajan tahtoa. Kiikkerää tuolia tuli käytettyä muutaman vuoden, jonka jälkeen se yksinkertaisesti romahti kasaan. Yksi tärkeimmistä käsityösaavutuksistani oli shakkilauta.

Kouluun mentiin aamulla klo yhdeksäksi. Tunnit olivat 45 minuutin pituisia ja välitunti oli 15 minuuttia. Ruokaa saatiin klo 11. Ruoka tuotiin luokkiin ja jokainen oppilas oli vuorollaan viikon järjestäjänä, johon kuului myös ruoan jakaminen. Ruoka syötiin pulpeteilla. Yläluokilla koulu loppui keskiviikkoisin klo 12, kun opettajan piti mennä käsityöopetukseen Pitkäkoskelle. Lauantaisin oltiin koulussa klo 15 asti.

Koulussa oli myös yhteinen tunti. Se oli kahden luokan yhteinen tunti kerran viikossa. Tunnilla oppilaat esittivät ohjelmaa. Jotkut lauloivat. Usein pidettiin tietokilpailuja, joissa toiset oppilaat tekivät kysymykset ja toiset vastasivat. Oli tyttöjen ja poikien joukkueet. Aina kun olin joukkueessa, pojat voittivat. Kerran hävisimme. Kysymys oli, millä eläimellä on eväät. Vastasin ahvenella, ja vastaus hylättiin. Oikea vastaus olisi ollut kala. Tällaisia kysymyksiä on nykyisin ”Haluatko miljonääri”-ohjelmassa, jossa annetaan valmiit vastausvaihtoehdot, mutta silti usein kilpailija ei tiedä näistä alkeista mitään.

Koulussa pidettiin tarkkaa kirjaa poissaoloista. I luokalla sairastelin peräti 68 tuntia, toisella luokalla 41 tuntia. Tosin tässä täytyy olla virhe, koska todistuksen mukaan en ollut lainkaan poissa 1958 kevätlukukaudella, vaikka juuri silloin lintsasin koulusta MM-kisojen 50 km hiihdon radiokuuntelun takia. Sen jälkeen olinkin reipas poika. III luokalla poissaoloja 3 tuntia, IV:llä 21 tuntia, V:llä 30 tuntia, VI:lla 3 ja VII luokalla 34 tuntia. Luetteloin nämä sen takia, että yksi minulle rakas 13-vuotias tyttölapsi on ollut tänä talvena enemmän poissa koulusta lintsauksen takia kuin minä koko kansakouluaikana yhteensä eri syistä.

Jos oppilas käyttäytyi häiritsevästi, hänet ajettiin pois tunnilta. Pienemmistä rikkeistä joutui nurkkaan tai sai seistä pulpettinsa vieressä. Rikkeet olivat tämän päivän koululaisten mielessä mitättömiä. Rangaistuksen sai jos kuiskasi jotain samassa pulpetissa istuvalle kaverilleen tai kierrätti viestejä. Jaakko luokkaa ylemmällä huudahti ”Kikkeli” kun yläluokilla käsiteltiin Suomen kaupunkeja ja tultiin Mikkelin kohdalle. Jaakko sai heti käskyn mennä ulos.

En joutunut koskaan luokasta pois, enkä nurkkaankaan, mutta kerran jouduin seisomaan oppitunnin ajan. II luokalla sain jälki-istuntoa, mutta koska koin sen vääräksi, karkasin kotiin. Opettaja pisti yläluokan pojat perääni ja jouduin kärsimään rangaistukseni. Se tuli siitä, että Väinö ja Pentti luokallani kirjoittivat lappuun, että Pauli tykkää Maijasta, siis opettajan tyttärestä, ja opettaja nappasi lapun. Kaikki kolme saivat jälki-istuntoa, minäkin, vaikka en tykännyt Maijasta, enkä mitään lappuja kirjoittanut.

Koulunkäyntiin kuului myös terveystarkastukset kerran vuodessa. Siihen aikaan ainakaan köyhissä perheissä ei ollut hammasharjoja, joten hampaisiin tuli reikiä, vaikkei sokeria ja karamellejä niin paljoa syötykään. Hampaat korjattiin ensin Salossa ja sitten Rekijoella. Paikkauksessa käytettiin sen verran huonoja aineita, että kaikki paikkani vaihdettiin kun tulin Helsinkiin ja menin hammaslääkäriin. Kunnalle olisi tullut halvemmaksi ostaa jokaiselle lapselle kerran vuodessa hammasharjat.

Koulun joulujuhlissa lapset saivat pienen joulupussin, jossa oli omena, pipari ja karamellejä. Ensimmäisellä luokalla joulupussikorissa oli iso paketti. Ihmettelin, että kuka lapsista voi saada oman paketin. Se tulikin minulle. Kummisetäni ja –tätini olivat laittaneet paketin kummipojalleen.